Esimerkki äkillisestä korvien menetyksestä (huom. kuvan koira liittyy vahvasti tapaukseen)
Oodin korvat tunnistaa parhaiten täpäkästä pystyasennosta ja karvaisuudesta, erityisesti vaaleista korvantaushapsuista. Korvat saattavat kuitenkin kadota kahdella tavalla:
Tapa 1: Katkaraputervehdys ja saimaannorpparötkötys
Blogissa on aiemmin esitelty saimaannorpparötkötys, ja katkaraputervehdyksen voitte tulla itse paikan päälle kokemaan. Kuvamateriaalina sen sijaan esittelemme Oodin kolmantena jyväskyläpäivänä napatun "letit rullalla" -kuvan, niiltä ajoilta kun korvat vielä vähän lepattivat suuntaan jos toiseenkin.
Tapa 2: "En ymmärrä mitä sanot, mutta täällä toisaalla on kauhean hauskaa."
Joskus, onneksi harvemmin, vauhti saattaa viedä naista niin, että korvat katoavat päästä. Oodin näkemys: On niitä hetkiä, kun irtorallatessa huomaakin vaikka jännän nyssäkkämummon hipsimässä pitkin jäällä olevaa polkua ja vieläpä aika lähellä ja on ihan pakko mennä keskustelemaan tädin kanssa. Ja keskustella kovaa, kun eihän vanha täti muuten kuule. Samalla emäntä yrittää myös keskustella jotain kauempana, mutta koska emäntä on aina mukana ja vanhoja tätejä harvemmin, niin on kohteliaampaa keskustella tädin kanssa kuitenkin. Emännän näkemys: Kyllä se sieltä tuli, kun tarpeeksi nopeasti juoksin karkuun. Jostain syystä tänään Oodin ei tehnyt jäällä mieli mennä morjestamaan ketään, vaikka aurinkoinen sää ja lauhempi ilma oli saanut niin hiihtäjät, kävelijät, pilkkijät kuin koiraihmisetkin hengailemaan samalla jäällä kuin mekin. Napakka kielto ja namien himo keskeyttivät neitosen haaveilut morjestusreissuista, ja auttoivat muistamaan, että emäntä juoksee keskusteluseuran puutteesta turhautuessaan pakoon kuin hirvi.
Ja näin me saatoimme kirmata sopuisasti pitkin jäätä samaan suuntaan, minä ja se hirvi. Jessus jos se karkaisi vaikka ihan autolle asti ilman meikää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti