Aurinkoisen viikonlopun touhuja

Eilen illalla käytiin Oodin kanssa hengailemassa läheisessä möllitoko/treeni-illanvietossa. Lähdin paikan päälle sillä asenteella, että keskitytään lähinnä opettelemaan rauhallista tapahtumahengailua. Katselmuksessa kun Oodi innostui selostamaan muiden tekemisiä ja sanomisia melko tomerasti. Rima oli siis toooodella matalalla.

Mutta kappas. Innostuttiin kuitenkin treenailemaankin muiden kanssa, ja ei voi muuta sanoa kuin että olin NIIN positiivisesti yllättynyt Oodin olemisesta ja tekemisestä, että meinasin haljeta ylpeydestä. Oodi osaa ottaa älyttömän hienon kontaktin. Ei me mitään vaikeita juttuja tehty, perus pujotteluja ja ohitteluja ja perusasennossa odottelua. Ekojen juoksujen myötä Oodi tuntuu muutenkin rauhoittuneen, ja oleminen ja yleishengailu kentällä sujui hienosti. Niin ja myös ohitukset lenkeillä ovat siistiytyneet entisestään. Ei emäntä voi muuta kuin hymyillä :) Tykkään siitä, että Oodi on energinen ja säpäkkä tyttö. Vielä sitäkin enemmän tykkään siitä, että kaiken energian ja säpäkkyyden saa ohjattua oikeisiin asioihin.

Niin kuin oli aiemmin jo sovittu, treenailuillasta meille lähti yökyläilemään Oodin lenkkikaveri, jossain aikaisemmassakin postauksessa esiintynyt ihana seropi Hemmo.


Otettiin viralliset yhteisfotot partsilla




Parrakas gentleman, joka oli kylässä kaikin puolin tosi hienosti ja rauhallisesti


"Kyllä se Oodi sisälläkin vähän yritti mua leikittää, mutta tuumasin et pötkötellään vaikka vierekkäin mieluummin."


"Okei"



Lenkkeilykin sujui vilkkaan tyttökoiran ja "oota haistelen vielä ton nurmitupon" -poikakoiran kanssa tosi mukavasti, kun ohjasin sakkia lempeästi, mutta jämäkän määrätietoisena ja lihapullantuoksuisena ;) Hyvä minä!