Tehtiin tiistaina ensimmäinen metsäretki koko konkkaronkalla. Vähän mietitytti, miten Oodi osaa pennun kanssa olla liikaa kohkaamatta metsässä touhutessaan, ja muutaman kerran pitikin karjaista liika rymyäminen seis. Oodi kun ei aina aivan muista, että noin pienen kanssa ei voi hyökkiä ja hillua miten tahansa. Lykky taisi kuitenkin suurimmaksi osaksi olla vain innoissaan reuhuamisesta.
 |
| Emo ja pentu |
Noita muutamaa toppuuttelua lukuun ottamatta Oodi osasi hienosti ottaa pienen huomioon. Lykky pyyhälsi Oodin perässä kanervikossa, ja molemmat olivat silminnähden innoissaan metsähengailusta. Lykky väsähti lopulta jonkin aikaa kuljeskeltuamme, mutta yllättävän sitkeästä pieni jaksoi omin jaloin hengata mukana. Jokusen pätkän toki kannoin Lykkyä, kun silmät alkoivat oikein luppasta. Suuhun oli ilmeisesti ehtinyt kuitenkin eksyä jotain epämääräistä, kun yöllä sanomalehdille oli löytänyt tiensä noin kuusi kakkaa...
 |
| Väsähtänyt pentu seisahtui sopivasti poseeraamaan |
Voi kääk, miten suloinen Lykky. <3 Onnittelut teille uudesta perheenjäsenestä! Kiva päästä seuraamaan teidän pentuelämää blogin kautta. :)
VastaaPoistaKiitos, Lykky on <3 Suloinen ja reipas. Ja on viimein tainnut oppia ekan asian, nimensä ;)
VastaaPoistaIhanan stressitöntä tämä toisen koiranpennun kanssa oleminen verrattuna ensimmäiseen, kun tiedostaa sen, että vaikka ekan viikon aikana pentu ei oppisi kaikkea sisäsiisteydestä maahanmenoon, niin se ei oo vielä epänormaalia :D