Lykky tykkää kepeistä. Risutkin käy. Kivointa on kuitenkin niiden pureskelu, taisteleminenkin on ihan jees, mutta pieni ei ainakaan vielä ole yhtä kiivas kepinrepijä kuin Oodi. Hyvä niin.
Keppien kanssa riehumisesta kuitenkin varoitellaan paljonkin. Olen lukenut ja kuullut koirista, joille on sattunut todella pahoja ja jopa kohtalokkaitakin tapaturmia, kun keppi onkin tökännyt esimerkiksi kitalakeen. Yksi kurja ja epäonninen tarina löytyy esimerkiksi täältä.
Oodi ja Lykky ainakin itse nappailevat keppejä suuhunsa, joten keppileikkien estäminen täysin tuntuisi aika mahdottomalta ajatukselta. Jotain lelua voisi kantaa mukana, josko se kiinnostaisi keppien raahaamista enemmän. Varovainen sietää joka tapauksessa olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti