Sukkahousujalka

Heloes!

Jalka on edelleen paikallaan. Ja tikitkin, ihme kyllä, vaikka neito on kuin lentoon lähdössä potenssiin sata! Leikkaushuuruista toivuttuaan Oodilla on riittänyt menohaluja niin paljon, että meikäläisen olo on välillä ollut kuin kauhuleffassa kun pelkään tietty että hetkenä minä hyvänsä koipi pamahtaa uudestaan jotenkin vaikka tekisin mitä... Enimpiä höyryjä on haihduteltu ilmaan kevyellä lenkkeilyllä, mutta äkkinäiset liikkeet, pomppimiset ja juoksunpyrähdykset hirvittää edelleen. Edelleen peräänkuulutan niitä lihaksia ettei tarvis olla niin kauhusta kankeana. Hiljalleen nekin sieltä vahvistuu.


Aina Valpas!

Uteliaana menin urkkimaan Oodin leikkaushaavaa onnenapilapaketin alla sillä seurauksella että paketti valahti alaspäin. Paketin puuttuminen ei kuitenkaan tässä vaiheessa ole enää haitaksi, askartelin pienemmän kääreen kuitenkin tikkien suojaksi että Oodi ei omatoimisesti niitä ennen maanantaita irroittele. Kokeilin kaikenlaisia viritelmiä erilaisista ideaalisiteen, joustositeen, sidetaitosten, haavateipin, urheiluteipin, sukanvarsien, isojen laastareiden jne. yhdistelmistä (osan kokeiluista tein apteekkireissulla auton takakontissa marketin parkkipaikalla :D) mutta polvesta kääreet tuppaavat helposti valahtamaan, liian kireälle kun ei saa laittaa. Tällä hetkellä jalassa on iso ihmisten hellävarainen laastari haavateipillä terästettynä, ideaalisidettä ja päällä lasten 100cm kokoisista sukkiksista vartta ja urheiluteippiä.



Haava kun ei Oodia kiinnosta ollenkaan, jos siinä päällä vaan on vähänkin jotain niin halusin viritellä pienen suojan siihen ettei avaruusvastaanotinta tarvitse pitää kun olen itse kotosalla.


"Joo oli se paketointi siellä auton takakontissa aika eksoottista... Toi emäntä oli niin innoissaan sen uusista paketointivälineostoksista että en kehdannu sit sanoa että ihmiset tuijottaa meitä aika huvittuneina"

Jalassa en ole huomannut ontumista, vaikka voimaa se tarvitsee edelleen paljon lisää. Nyt kun paketti on vain kulmauksen yläpuolella, huomasin että sekä kulmaus että tassun ja kulmauksen alapuolen suoran osan yhtymäkohta toimii aika erikoisesti lähinnä hiljaisessa kävelyssä. Jalka on ollut niin pitkään ihan suorana, että jänteiden tarvitsee totutella nyt uudenlaiseen painopisteeseen. Kulmauksenhan pitäisi pysyä kulmana kävellessäkin, mutta Oodilla jalka vielä nitkahtaa suoraksi hiljaisessa käynnissä. Uskoisin, että kun polvi voimistuu, niin jalan painopisteet muuttuvat oikeanlaisiksi ja liikkeet alkavat näyttää normaalimmilta. Maanantaina varmaan saadaan lisää tietoa tästä kun mennään poistattamaan tikit. Jospa nuo erikoiset liikkeet olisi vaan pitkästä paketissaoloajasta johtuvia.


Näin paikallaan ollessa näyttää jo aika siistiltä tuo seisonta

Pentutöhellyskin alkaa palata taas elämäämme ja juuri nyt se tuntuu kyllä vaan pelkästään positiiviselta asialta <3 Juurikin hätistelin tuossa Oodia hampaineen pois villatakkini helmoista!