Kesään kuului luonnollisesti myös kavereiden kanssa härväystä. Lucaa nähtiinkin tänä kesänä tosi usein, kun kerta samalla paikkakunnalla pidettiin majaa. Ihana hömppäkaksikko.
Hihnalenkkeiltiin muutamaan kertaan myös Oodin all time favourite -mimmikaverin eli vähän vanhemman dopperitytskän kanssa. Hihnoissa tytöt menee niin hienosti, esittää toisilleen leikkiinkutsueleitä ja käppäilee rennosti menemään. Koirathan pyrkii järjestykseen ja sopusointuun laumassa, niin itsevarman tyttökaverin kanssa se on Oodillekin iisiä, kun ei tarvitse niin pohtia että pitäiskö yrittää pyrkiä tuon pomoksi vai ei. Varsinkaan hihnalenkeillä ei edes mitään the tilanteita pääse edes syntymään.
Nasse sen sijaan tuli hoitoon meille vähän sen jälkeen kun oltiin jyväskyläläistytty taas. Nassen ollessa hoitolaisena meininki on yleensä sitä, että vähän väliä pitää rallitella ja hammastella, mutta vaikka kuva kertoo toista, tällä kertaa oli vähän toisin. Sisällä tyypit lähinnä pötköttelivät, koska Naas joutui iho-ongelmien takia pitämään melkein koko ajan pönttöä päässään, ja se rajoitti Nasin intoa leikkimiseen. Vähän pystyi onneksi pönttöpäisenäkin riekkumaan, Oodikin suvereenisti tunki hammaskalustoaan kaverin pöntön sisällä olevaan naamaan, heh!
Vähän erikoisempi koirakohtaaminen oli Oodia reilusti vanhemman, leikatun uroskoiran kanssa. Juoksuinen Oodi ei millään osannut päättää, että mikä ihmeen otus tuo jo kauan sitten pallinsa menettänyt kaveri voisi olla. Oodi vuoroin yritti vähän viritellä jotain konfliktinpoikasta ja vuoroin halusi kaveerata ja leikkiä. Eli ei ole vain pelkkää legendaa se, että leikatuille uroksille voi tulla huutia jopa nartuilta, kun uros ei enää tuoksukaan urokselle.
Ihmiskaverit on tietty myös Oodin elämän suola, sokeri ja kaneli. Erityisesti pikkuveljeni jalkoihin on hyvä iiiiihan huomaamattomasti ja iiiihan vähän piipaten mennä vähän pyörimään, että josko saisi vähän hellyyttä. Asiaan kuuluu myös hellä tassulla jalkaan tökkiminen, kun yritetään havainnollistaa, että masu olisi ehkä eniten rapsujen tarpeessa. Oodi varmasti nauttisi elämästä myös isomman (ihmis)lauman kanssa, koska aina löytyy joku, jonka kanssa voi hengata. Tai jonka ruokailua voi vaivihkaa hieman tarkkailla...
