Siltä varalta että Oodi ryhtyy pentuhommiin, niin pitihän sitä toki hankkia virallinen naimalupa hyvissä ajoin. Heh ja hee. Oodi on tosiaan jo sen verran iso tytskä, että vihdoin oli aika siirtyä varhaisnuorten leireiltä ihan oikeelle riparille.
Kaikki sujui tosi hienosti niin leiripaikan kuin leiriläistenkin osalta. Leiripaikkamme Sipoossa otti koiravieraan vastaan tosi ihanasti ja Oodi sai olla majoituspaikkani lisäksi touhuissa mukana myös mm. ohjaajien ja isosten palaveritilassa. Leikittäjiä, paimennettavia ja rapsuttajia riitti.
Pihapiirin lähellä kulkevan ison tien takia ei irtisäntäilyä voinut pihalla harrastaa, mutta hihnaillen koiruus pääsi hengailemaan ulos myös leiriläisten kanssa. Karkasipa tosin mimmi heti ekana päivänä ennen leiriläisten tuloa majoitushuoneen ulko-ovesta pihalle kirmaamaan, mutta muutaman (ensin kauniin sanan ja sitten) perkeleen siinä ladeltuani sain kuin sainkin salaman pysäytettyä. Tietysti samaan aikaan pihalla peruutteli juuri iso pesulan rekka, joka aiheutti käskytysääneeni muutaman desibelin hienoisen nousun. Ei jäänyt paikan työntekijöiltä kuulematta, sainpahan heti antaa itsestäni hyvän ja asiallisen kuvan toiminnan naisena...
Jännitystä riitti myös omassa virallisesta käytöstä poistetussa majoituskämpässä, jonka katossa asusti hiiriä ja lepakoita. Eräänä aamuna huomasin lattialla mytyn, joka osoittautui kattorakenteista tippuneeksi lepakonpoikaseksi. Oodia eivät katossa mellastaneet otukset vaivanneet, mutta eipä valitettavasti vaivannut myöskään lattialle pudonnut yksilö. Ihan itse piti kiikuttaa örkki ulos.
Kivaa oli kaikin puolin!
Ihana, että on voinut ottaa koiran leirille mukaan! :)
VastaaPoistaKyllä, ihan huippuhomma :) Ja kiva, että on koira, joka kestää sitä semmoista leirin aikataulujen epäsäännöllisyyttä koiraa ajatellen. Siis että ihmisten ilmoille - kämppään - kuviot vaihteli joka päivä kuitenkin jonkun verran.
VastaaPoista