1. Pissiä EI hoeta
Ulkona on koko ajan ihan tajuton pakkanen. Täällä on pieni koira, jonka ruumiintoimintojen tulosten olisi pakkasesta huolimatta erittäin suotuisaa osua usein ulos hangelle. Koska on jatkuva, tajuton pakkanen, täytyy pukea älytön setti vaatteita ylle ulos mennessään. Aina ei ehdi vetäistä päälleen kaikkia asusteita kun kiitää ulos koiruus kainalossa. (Ja vaikka ehtisikin niin todella kylmä siellä on silti.) Siksipä ulos meinaa melkein aina jäätyä ja olisi mukavaa, jos nopeiksi pissireissuiksi suunnitellut pissireissut todellakin olisivat nopeita. Yleensä ne ovatkin, jos vaan ajoitus onnistuu hyvin. Mutta! Vaikka Oodin pissiessä on neitokaista sinnikkäästi ehdollistettu pissi-sanaan, ei se vielä ole hallussa. EIKÄ sitä näin ollen todellakaan kannata hokea huulet sinisenä pihalla vaikka sormet meinaisi tippua, koska se ei nopeuta toimintoja vielä millään tavalla. Sanan merkitystä ei hukata nyt sillä että sitä jankutetaan pihalla jatkuvalla syötöllä kun pissistä ei ole tietoakaan, vaan sitä käytetään vielä vasta kun se pissi jo tulee. Sen sijaan tarkistetaan ajoitusta ettei tarvitse jäätyä.
2. Kumpikaan ei vedä
Synkästä menneisyydestäni taluttimesta nykijänä on päästävä aivan kokonaan eroon. Oodi on hienosti älynnyt sen, että vetämällä ei pääse eteenpäin, kannataa siis iskeä takamus maahan tai tulla lähemmäs. Kuitenkin maailma on täynnä ihania hajuja, pehmeää lunta, lehtiä, ihmisiä, roskia... Kaikkea, mikä on pienen koiran mielestä aivan ÄÄÄRETTÖMÄN mielenkiintoista. Niinpä esimerkiksi pysähtelyn ja tutkimisen tarpeet eivät meillä aina ihan kohtaa (olisikin vähän omituista jos jäisin hurmioituneena pureskelemaan keppejä tai möyrimään penkassa). Kuitenkin on niin, että myös mennään menettää oikean merkityksensä jos kärsimättömyyksissäni yhdistän siihen yhtään hihnasta nykimistä. Siksi jokaiselle lenkille täytyy ehdottomasti varata tarpeeksi herkkuja taskuun ja saada Oodi jatkamaan matkaa eteenpäin muilla keinoilla kuin pienelläkään valjaiden kiskomisella narun ihmispäästä! Kun hihna kiristyy, myös emäntä pysähtyy. Eikä kumpikaan vedä.
3. Hengitä syvään ja laske kymmeneen
Toimii aina. Tai toimisi.
Ehkä ulkoileminen tosiaan olisi mukavampaa jos pakkasta olisi hieman vähemmän, nyt ei meinaa kärsivällisyys eikä ruumis kestää yhtään ylimääräistä seisoskelua tai turhanpäiväistä hillumista pihalla. Oodi on kyllä toista mieltä ;)
Vielä vähän vaaleanpunaisia kärsäjuttuja, osa sormilla höystettynä:
Prinsessa, sika ja puoli valtakuntaa. Taustalla didgeridoohon _jostain syystä_ köytetty peikonlehti, hänen korkeutensa lempikasvi.
"Anna sen kameran jo olla ja tuu vinguttaan sikaa mun kanssa!"
Oiiii, mikä ihana ihana ihana SIKA! <3
VastaaPoistaVaihdatko sen keltapäiseen örkkiin, vihreään tuntosarvelliseen vinkuheeboon tai sini-oranssiin kalkkunaan, joka sanoo ÖYYYYYYY, kun puret sitä tarpeeksi kovaa???
Okei okei, ei me viedä Oodin potsia, niin ei tuu parkua.
Mutta on se vaan hieno! Se possu joo, mutta toki tämän blogin tähti, Oodi, on oikeesti se kaikkein hienoin! <3
Sini-oranssi öyyy kalkkuna kuulostais kyllä vaihdon arvoiselta! Mutta jesss, mä TIESIN että kuka kommentoi tätä päivitystä ekana :D
VastaaPoistaOn se ihana, OODI (ei possu).
VastaaPoistaVitsit, Oodista tulee kyllä upean näköinen, kun nyt jo tuolta näyttää! :) Mitenkäs yksinoloharjoitukset ja sisäsiisteysjutut sujjuu? :)
VastaaPoistaTiina-Liisa, on se :)))
VastaaPoistaArgh, kirjoitin tosi pitkät rimpsut Hanna äsken ennen kun näyttö päätti pimetä! Mutta siis, yksinolossa tuntuu olevan hallussa niin hyvin kun se nyt vaan voi olla. Luulenpa että Oodi nukkuu 90% yksinoloajastaan. Paljoahan neitosen ei yksin tarvitse olla, mutta pisin aika oli noin 8h välipissityksellä ja ruuatuksella.
Sisäsiisteys, no. Ooodi ei vielä ulos osaa pyytää itse mutta usein onnistutaan kyllä osumaan muualle kuin ulko-oven lähistöllä oleville lehdille tai lattialle, ihan omasta aktiivisuudestani uloskiikuttajana riippuen. Välillä vaan meinaa näillä säillä laiskottaa kun ruuankin jälkeen pitäisi olla melkein 20min välein ulkona jos meinaa säästää tolua ja talouspaperia. Mutta jokseenkin ennalta-arvatavaa pienen vatsan toiminta on joten vähän osaa arvella että koska pitäis mennä. Ulkona kehun ja namitan kun tulee "osumia" :)
Mutta niin, onhan tämä opettelu melkoista välillä. Juurikin äsken tätä kirjoittaessani Oodi pyöri ympäriinsä siihen malliin että voisi olla parasta lähteä puskaan. Sanoin et mennään ulos, pistettiin kamat niskaan ja paineltiin pihalle. No. Siellä piti ensin vetää hepulit parille ohikulkijalle ja pöhistä ja murrata vielä vakikakkapaikaltakin kinosten takaa kadulla pulkkaa vetäneelle naiselle. Sitten kun mielenkiintoiset yön kulkijat poistuivat näköpiiristä, olikin ihanaa pelmuta lumessa (hihnan päässä, jes...) ja maistella ihan kaikkea. "Ihana lehti, voi ei sä tunget taas sormet mun suuhun!" Ja sitten kaiken huipuksi yrittää takapuoli pystyssä pöhisten ja murraten innostaa minua leikkimään vaikka kuinka kauan, vaikka tönötin kuin suolapatsas ja käänsin vielä aina selänkin niin että "hohhoijjaa, eipä kiinnosta". Kiristelin siinä sitten hampaita itsekseni kun etukäteen helpoksi ajattelemani kakkareissu muuttuikin kunnon iltadiskoksi :D Pyörittiin pientä matkaa ympäriinsä jonkin aikaa, mutta ei. Nappasin ihan kierroksilla käyneen neitokaisen kainaloon ja paineltiin sisälle ja ajattelin että tulee sitten sisälle, kaulapannan kanssa hillumisen sietokyky ylittyi. No, se vinkuna olikin sitten vaan taas jotain Oodin nyyhnyyhmuaväsyttääjariehututtaasamallakertaa -levottomuutta (joo, kaikki pitää aina kertoa Oodin mielestä) ja nyt neitonen koisaa tuossa vieressä ihan tuhannen väsyneenä. Kyllä se vielä oppii pyytämään ulos...............
Heh, semmosia ne tietokoneet meinaa olla, yhenlaisia henkimaailman juttuja, kun välillä toimivat moitteettomasti ja välillä taas :D Hyvä että yksinolo tunnustaa sujuvan. Itsestäänhän se taitaa olla aika paljon kiinni, miten malttaa/kehtaa/jaksaa opettaa ym. Varmaan itselläkin tulee semmosia "laiskottaa, ei jaksas"- tuntemuksia sitten jos on tuommoset pakkaset kun pentua pitää ulos viedä. ( tässä siis jännityksellä odotellaan, miten Kiaralla ja Nakcalla sujuu Johannan luona )
VastaaPoistaMutta kuten olen aiemmin todennut, mukava lukea tuliteriä kokemuksia koiranpennun opettamisista ym :)
:) Joo olishan se helpompaa kun olis vaikka oma takapiha niin uloslähteminen ei aina olis projekti jo itsessään. Mutta on kerrostaloelämässä koiran kanssa monia positiivisiakin puolia, ja esim. ainaskin ulos tekemisestä tulee melkein aina palkittua heti kun on pakko itsekin skarppina ulkoilla eikä vaan vaiks ikkunasta katsella :D Ravaamiseen kyllä tottuu aika äkkiä mut turhat reissut ja seisoskelut kiireiden keskellä joskus nyppii. Mutta jos kaikki menee suurinpiirtein hyvin niin tää vaihe on kyllä aika tosi lyhyt kun koko ajan tuonkin pidätyskyky kasvaa paremmaksi! Ja tää on tosi paljon siistempää hommaa kun mitä aluksi kuvittelin, tai siis ainakin vielä kun ei ole ollut maha sekaisin ja tuotokset on pysyny lattioilla...
VastaaPoistaMe peukutellaan Kiaralle ja Nackalle, ja Oodi erityisesti sille että tulis lisää Aina Valppaita prinsessoja myös :D Vaikka aika äijä tuokin prinsessa kyllä välillä on :D
Niinhän se helpompaa olis, jos ois oma piha ja kaikkee. Mutta en pelkää koiran ottamista tähän kerrostaloon, ensimmäisessä kerroksessa kuitenkin asutaan, tosin ei katutasossa. Varmasti tulee ulos lähdettyä ihan mieluusti, kun ulkoilukaveriksi koira mm. tulee :) Aamut tietenki voi olla alussa vaikeita, mutta kyllä siihenkin tottuu.
VastaaPoistaHeh, ossaa ne prinsessatki olla kyllä välillä niin äijiä :D Meille olis tarkotus äijä tulla :D