"Näin mä autan kotitöissä!"
Näin ihanilla aurinkoisilla ilmoilla ei kyllä yhtään harmita ulkoilla, vaikkakin tehtiinpä me eilenkin ihana pyrymyrskylenkki illalla. Aivan ihanaa kyllä saada lappalaisen kanssa lenkkeillä, Oodi lähtee häntä heiluen pihalle säässä kuin säässä! Varsinkin näin talvisaikaan kun on lunta.
Oodi on valloittava, oman huomionsa ottava pusukone ja innokas tutustumaan kaikkiin ja vuhkuttamaan innoissaan kaikille ja kaikelle. Meillä on paljon töitä ohittamisissa ja "rauhallisehkon tervehtimisen opettelemisessa", mutta niin vielä pitääkin olla ja osa vilkkaudesta ja hyppelehtimisestä menee ihan selvästi pentumaisuuden piikkiin. Minä kuitenkin paljon mieluummin rauhoittelen iloista ja innokasta, kaikkia rakastavaa koiraa, kuin vietän aikaani sellaisen otuksen kanssa, joka ei innostu tai kiinnostu yhtään mistään koskaan! Oodi kun ei mikään levoton tai rauhaton pakkaus ole, vaan voi vilpittömästi rauhoittua vieraiden jaloille jyystämään luuta tai nukkumaan :)) Sen verran mitä Oodin äitiä Iloa näin, tuntuu että tyttären vilpittömyys ja iloisuus taitaa olla ihan perittykin asia :)
"Osaan myös mennä maahan jo..."
"... mutta en mä jaksa siellä vielä pysyä!"
"Ai mitä sanoit?"
"Ja katse kaukaisuuteen... tadaa!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti