Jos koira harrastaa aarteenetsintää niin emäntä puolestaan alkaa käsivarsiltaan kohta muistuttaa merirosvoa, lihakset tiukkoina kun saa tuota 10,5kg keijukaista aina kanniskella pihalle ja takaisin. Ovet aukeaa helpoiten pitämällä Oodia vasemmassa kädessä ja nostamalla saman puolen jalan koukussa ylös kyytiläisen takapuolen tueksi. Ihan uskomaton sylikoira Oodista onkin tullut, samalla tavalla kuin ihmislapset karvakakara mm. ottaa tassuillaan tukea olkapäästäni. Eläinlääkärikin hihitti sylimatkustajan puuhille viime perjantaina.
Oodi antaa kääreiden edelleenkin olla ihan rauhassa, mutta varmuuden vuoksi pidetään nyt "unituuttia" kuitenkin päässä öisin ja aina kun satun olemaan joitakin aikoja poissa kotoa. Leikkaushaava kun saattaa alkaa kutittaa... Häkissä oleminen ja avaruusvastaanottimen asentaminen onkin Oodille merkki siitä, että pitää pötkötellä ja odotella rauhallisesti.
Kyllä teidät nyt hitsataan hyvin yhteen. Luottamus kehittyy ja kasvaa tässä varmasti. <3
VastaaPoistaVoimia ja superparanemista Oodin jalalle!!
Hitsautumista tapahtuu kyllä melkein kirjaimellisesti ja ainakin fyysinen kontakti on meillä hyvin hallussa! Melkoinen hellyysnuhjukka Oodi kyllä on vaikka hirmu täräkkää aina esittääkin ;)
VastaaPoistaKiitos, voimia kyllä tarvitaan. Ei muu oikeastaan ole niin raskasta kuin se, että saa jatkuvasti olla varpaillaan. Pitää olla jatkuvasti tilanteen tasalla ja lukea koiraa että tietää/voi arvata mitä seuraavaksi tapahtuu ja onko vaara että sattuu jotain ja mitä pitää tehdä ettei satu. Ennakointi on hirmu tärkeää ja siinä onneksi kehittyy koko ajan. Ulkona on hankalampaa vaikka käydään vain nopeasti, muualle kuin hankeen ei Oodi haluais tarpeitaan tehdä, ja lumilaikut on tietty niitä kaikkein vaarallisimpia paikkoja. Täytyy vaan mennä kauas niistä ja odotella rauhassa että hätä kasvaa tarpeeksi suureksi... Kärsivällisyys se kummasti tässä emännällä kasvaa :)
Niin ja vaikka kuinka yrittäisi, niin silti ei voi yhtään tietää että mitä seuraavalla lääkärikäynnillä taas sanotaan ja tietty sitä jännittää ja pelkääkin että mitä kaikkea voi taas olla... Onneksi iloakin riittää täällä kuitenkin joka päivä monistakin asioista jos vaan haluaa :)
Kovasti tsemppiä ja jaksamista!! :)
VastaaPoista