Onnenapiloita

Oodi on vielä ihan tokkurassa leikkauksen jälkeen. Puoliltapäivin vein Oodin klinikalle ja neljän jälkeen neitonen pääsi kotiin. Leikkaus sujui hyvin, jalkaan on laitettu implantteina jonkinnäköiset metallipinnat, jotka estävät sääriluun harjannetta siirtymästä ylöspäin ja auttavat siis murtumaa luutumaan oikealle kohdalle. Kahden viikon päästä poistetaan ompeleet ja paketti on jalassa ainakin 4vko. Tällä kertaa se on keltainen, vihreillä neliapiloilla kuvioitu. Ihanasti ajateltu minusta. Metallipinnat leikataan pois sitten joskus tulevaisuudessa, eli lisää operaatioita on tiedossa. Kuvittelisin kuitenkin, ettei niiden pois ottaminen enää ole niin suuri operaatio.

Ortopedi on kirjoittanut: "Aika näyttää kuinka paranee. Ongelmia saattaa kasvuvaiheessa olla takautuvasti mm. patellan eli lumpion asennossa ja kasvulinjan varhaista kiinnittymistä saattaa ilmetä. Seuraillaan siis." Vielä ei siis voi huokaista helpotuksesta todellakaan, vaikka ajattelin että nyt toipuminen olisi sitten aika varmaa kun kerran leikattiin jalka kuntoon. Mutta pahemminkin voisi asiat olla, ja suurin operaatio on toivottavasti nyt takanapäin! Kuukausi tässä nyt on kriittisintä aikaa.

"Oodi on iloinen liikkuva koira, joten nyt on ensiarvoisen tärkeää että liikkuminen rajoitetaan." Näin ensi alkuun en taida viedä tyttöä edes ulos, vaan muutaman päivän ajan ollaan vaan sisällä, häkissä tai keittiössä. Tuntuu pahalta pitää Oodia pitkiä aikoja häkissä, mutta jos muu ei auta pitämään neitosta rauhallisena niin paranemisen kannalta on vaan pakko niin toimia. Täytyy vain keksiä Oodille paljon aivotyötä, mustanmakkaranpiilotusta kuppien alle ja muuta mukavaa. Sen että pitää olla levossa, ei tarvitse tarkoittaa sitä että on tylsää ja yksinäistä. Hyviä rauhallisia aivojen aktivointivinkkejä siis otetaan vastaan! Onneksi Oodi on vilkkaasta pentumaisuudestaan huolimatta tyyni ja rauhallinen lapinkoira ja pysyy nahoissaan vaikka vähän pitää lepäilläkin. Kärsivällinen koiraäiti tulee tästä tytöstä vielä joskus, vaikka onkin kova kertomaan mielipiteitään maailman epäkohdista :)


Lainahäkki on ihan hyvän kokoinen Oodille lepoa varten. Ostin kirpputorilta siihen vauvan pinnasänkyyn tarkoitetun pehmusteen, jotta ei tarvitse kankkuja painaa vasten kylmiä kaltereita. Hieno pesä tuli häkistä pehmusteen avulla ja pohjalla on pala kylpyhuonemattoa estämässä tassujen liukumista. Oodista ihan kelpo nukkumapaikka onneksi.

Mitään agilitaajia meistä vasenjalkavammaisista ei välttämättä koskaan tule. Mullakin on synnynnäinen, toistaiseksi kuitenkin tosi harmiton lonkkaluksaatio vasemmassa jalassa, koira muistuttaa emäntäänsä ja toisin päin... Mutta luulen, että sellaista kontaktia, joka tämän läpi käymisessä meillä syntyy, ei rakenneta missään maailman agikentillä. Pakko olla jotain hyvää tässäkin huonossa. Ja onkin, asiaa täytyy vaan tarkastella oikealla asenteella! Vaikka sitten välillä itkettäisikin, niin kuin Oodia nyt kun raasunen on vieläkin ihan sekaisin kaikista lääkkeistä.