No ei tosiaankaan!
Kaikille kerrostalossa asuville, jonkin sortin pystykorvamaisen otuksen emännille ja isännille ovat varmaan tuttuja ihmettelevät kommentit siitä, että miten tuon koiran kanssa muka kerrostalossa pärjää. Samaten asiaa miettii moni koiranhankintaa harkitseva. Yleisön pyynnöstä ajattelin nyt palata parin postauksen ajaksi Oodin pentuaikoihin, ja vähän muistella sitä, että mitenkäs nämä kerrostaloasumisen aakkoset opittiinkaan.
Taustatiedoiksi. Asutaan pienkerrostalossa pari kilometriä ydinkeskustasta, naapurissa on omakotitaloja ja tien toisesta päästä alkaa metsä - aikast vehreää aluetta siis. Muissa suunnissa on sitten vähän kaupunkimaisempaa; kauppoja, rakennustyömaata, kerrostaloja. Meidän koti on ykköskerroksen asunto, myös lasittamaton partsi löytyy ja se avautuu tuohon kadun suuntaan.
Tänään vuorossa kerrostalosarjamme ykkösosa eli asiaa pissasta ja kakasta ja siitä, miten niistä selvitään.
Kiikutin alussa pentua ulos tarpeilleen niin usein vaan kun kerkesin, joskus tuli myös hukkareissuja kun ei Oodilla ollutkaan hätä. Aluksi meno oli sitä, että pihalla sai käväistä puolen tunnin välein, pentu syliin ja portaat alas. Hiljalleen sitä sitten itsekin oppi paremmin lukemaan pentua ja sitä myöten osasi paremmin arvoida ulkonakäymisen tarpeellisuuden, vaikka aluksi tuntui että miten ihmeessä ikinä voi oppia.
Pissaa ja kakkaa tietysti riitti myös sisälle asti ulkona ramppaamisesta huolimatta. Pentu on pentu, ja pennun fyysinen pidätyskyky kehittyy myös koko ajan omaa tahtiaan.
Olin todella ahkera käyttämään pentua ulkona, niin Oodi ei oikeastaan oppinut missään vaiheessa itse selkeästi pyytämään ulos. Nykyäänkin vaikkapa ripulin yllättäessä ulosmenotarpeen huomaa lähinnä Oodin yleisestä levottomuudesta. Jos siis pentu itse tarjoaa vaikkapa oven edessä istumista merkkinä hädästä, niin sitä käytöstä kannattaa vahvistaa viemällä pentu ulos aina silloin.
Yöt menivät niin, että illalla viimeiseksi ja aamulla ensimmäiseksi käytin pennun ulkona, yöllä en herännyt pihareissuille. Aamulla ensimmäiseksi tarkoitti myös sitä, pentu piti kopata syliin heti herättyä ja pukea päälle pentu toisella käsivarrella, muuten oli märkä lätäkkö lattialla. Tähänkin lisäaikaa saatiin Oodin kasvaessa, ja tapaturman myötä kun Oodi joutui nukkumaan yöt häkissä.
Koska Oodi joutui jalkansa takia elämään aika rajattua elämää pienemmissä tiloissa, niin sisäsiisteysopettelu kävi loppujen lopuksi todella vauhdikkaasti. Lisäksi käytin pakettijalkaista pentua edelleen usein ulkona tarpeillaan, koska sisällä pissatessa jalkapaketti olisi voinut kastua. Jossain vaiheessa Oodin mielestä oli hauskaa maistella omia kakkojaan, joten sekin sai ulosviejän jalkoihin vauhtia, jotta tulosteet saatiin tulostumaan ulkona. Mutta siis, meillä sisäsiisteysoppi tuli vähän niin kuin siinä sivussa, kun pääasiassa piti hoitaa Oodi terveeksi.
Ripeyttä, reippautta, tarvittaessa tilan rajaamista, rättiä, tolua... Tiivistäisin kuitenkin nämä sisäsiisteysasiat yhteen sanaan: kärsivällisyys. Eli KÄRRR SIII VÄÄÄLLL LIIII SYYYYYS. Sopii oikeastaan ihan kaikkeen pennun kanssa elämiseen. Pentua oppii kyllä lukemaan ja rutiinit syntyvät elämällä, erehtymällä ja onnistumalla. Erehtymisiä tulee ihan varmasti, mutta niin myös niitä onnistumisia.
2 viikkoa sitten
Olipa mukava kirjoitus! :) Oman koirani, Kuuran kanssa, muutettiin omakotitalosta kerrostaloon vuosi sitten ja hyvin on lähtenyt sujumaan. Neiti itse asiassa ei hauku lainkaan sisällä, mitä monet on ihmetelleet lapinkoira kun on. Välillä kun on käynyt mielessä toisen naperon ottaminen, niin suurimpia mielenmurheita etukäteen on olleet juuri tuo sisäsiisteyden opettelu (portaiden takia) ja yksinolo.
VastaaPoistaKiva kun seuraat, onpas Kuura suloinen :)
VastaaPoistaHaukkumisesta ajattelinkin kirjoitella seuraavaksi :) Tai haukkumattomuudesta.
Kerrostalossa sisäsiisteyteen opettelussa korostuu ehkä juuri eniten oma viitseliäisyys, pihalle kun voi olla moninkertainen matka omikseen verrattuna. Pientä pakarajumppaa siis ;)
Portaissa yleensä kannoin Oodin alas ja ylös, ja pakettiaikana oli pakkokin.
Toisaalta tuo rappukäytävähässäkkä tuo omanlaisensa rutiinin siihen ulosmenoon. Omiksessa pentu saattaa rampata ulos ja sisään edestakaisin, ja voi jopa mennä sekaisin, että minne sai pissata ja minne ei. Kerrostalossa pissit tulee usein sinne ulos minne kuuluukin, jos vaan itse jaksaa odotella siellä pihalla.
Kiitos tästä! Olen keväällä ottamassa paimensukuisen suomenlappari kerrostaloon (kolmas kerros..:D) joten kiitos tästä postauksesta! Kennelinkasvattajakin sanoi, että koira sopeutuu kerrostaloon siinä missä omakotitaloonkin, kärsivällisyys on siis se avain:)
VastaaPoistaKiva että tästä oli iloa! Pitkää pinnaa sinne pihalla ramppaamiseen, heh. Mutta kuulemma rivareissa ja omakotitaloissakin kaikki pennut pissaa ja kakkaa enemmän tai vähemmän myös lattioille, että ei mitään paineita ;)
VastaaPoista(Tietysti on varmasti rotuja ja yksilöitä, joille kerrostalo ei asuinpaikkana ole paras mahdollinen syystä tai toisesta. Tai ihmisiä, jotka ei jaksa koiran kanssa kerrostalossa elää. Mutta se nyt on kokonaan toinen tarina...)
Mukava postaus ja asia joka varmasti monen kerrostaloon koiraa hankkivan mielessä liikkuu. Mutta ilmeisesti on niinkin että lähes koira kuin koira lopuksi oppii sisäsiistiksi, sillä nehän eivät halua liata 'pesäänsä' eli kotia. Vähän hermoja, vaivannäköä ja tuota kärsivällisyyttä tuo pissa/kakka-vaihe kyllä vaatii.
VastaaPoistaMe asumme omakotitalossa ja kyllä tosiaan oli niitä lätäkköjä täällä omakotitalonkin lattialla ihan riittämiin pyyhittäväksi :)
Haukkumisasiaankin voisin vähän kommentoida, mutta taidan ensin odottaa seuraavan postauksesi :D
Haha - olinpa varsinainen äly ja väläys. Unohdin jo että olin klikannut blogissasi vähän taaksepäin ja tämä postaus olikin jo vuoden takaa :) Varmaan nuo edelliset tuoreemmat kommentit sekoittivat pääni.
VastaaPoistaNiinpä katsastankin haukkupostauksesi saman tien :D