Koiran kanssa naapurisopua saattaa esimerkiksi koetella se, jos antaa muffen tarkoituksella tehdä tarpeensa ihan siihen kerrostalon pihapiiriin. Pennun kanssa ei aina välttämättä kovin pitkälle ehdi, mutta jos jäljet siivoaa niin tuskin kenelläkään on syytä tästä kovin suuttua.
Ehkä vielä suurempi tunteita herättävä asia on möly. Varsinkin näiden meidän lappalaisten kerrostaloelämä nostattaa usein monenlaisia kysymyksiä juuri haukkumisen takia. Ihan rehellisesti sanottuna, itse en ole vielä yhteenkään lappariin törmännyt, jolla olisi kerrostalossa ollut isompaa ongelmaa asian kanssa. Sen sijaan olen tavannut eroahdistusta tauotta louskuttavan samojedin, ulvovan ja uikuttavan basenjin, rappukäytävän äänille keskellä yötä haukahtelevan seropin, yläkerran naapurilla hoidossa olleen vinkuvan ja räkyttävän kleinspitzin... Tulikohan nyt jollekin yllärinä että möly ei katso rotua, esimerkiksi basenjithan eivät osaa lainkaan haukkua mutta on niitä ääniä muitakin ;)
Jotkut koirat ovat toki haukkuherkempiä kuin toiset, riippuu niin rodusta kuin yksilöstäkin. Päättelisin tällä koirakokemuksella, että olennaista ehkä on pohtia sitä, että miksi koira haukkuu.
Varmaan useimmiten kerrostalossa ongelmat syntyvät koiran kanssa siitä, että koira ahdistuu yksinjäämisestä ja alkaa mölytä. Yksinolemisen opetteluun kannattaa siis panostaa, jotta koiruus jää kotiin rauhallisella mielellä. Lisäksi kohteliasta on laittaa alakerran ilmoitustaululle lappunen, jossa tiedottaa naapureita yksinolotreeneistä, ja pyytää ilmoittamaan, jos ääniä kuuluu. Naapurit ovat arvokkaita tiedon lähteitä siitä, että miten koiralla yksinollessa menee.
Oodilla ei asiassa ollut suurempaa ongelmaa koskaan, pientä lyhytkestoista ja kokeilevaa tulisko mamma takaisin -vinkunaa esiintyi aluksi, mutta se tapa loppui hyvin pian. Kerran yksinolon jälkeen oli postiluukusta tipahtanut "koira haukkuu" -lappu, mutta naapureiden kanssa selviteltyäni jäi hieman epäselväksi, että oliko ääni sittenkään kuulunut meiltä.
Sitten kun itse on kotosalla, on aika iisiä kitkeä sopivassa suhteessa palkitsemalla oikeasta toiminnasta ja kieltämällä väärästä sitä kuuluisaa epätoivottua mölinää. Aika nopsasti pentu oppii kun vaan viitsii opettaa, eikä sisällä ole niin tarvettakaan esimerkiksi haukkua millekään. Tämäkin asia toki riippuu varmasti myös paljon siitä, miten herkkä pentu on reagoimaan mihinkin. Meillä esimerkiksi parvekkeella haukkumisessa on aina ollut selkeä linja: sisälle joutuu heti, jos erehtyy vuffettamaan ohikulkijoille. Aika nopeasti Oodille valkeni, että se ei kannata. Satunnaisesti Oo saattaa nykyään pöhähdellä vaikkapa tavallista kovaäänisemmälle postin kolahdukselle tai jotain muuta yhtä älykästä, mutta jotain ääntähän saa kerrostalossakin päiväsaikaan kuulua! Varsinaista haukkua ei sisällä kyllä kuule edes koirakavereiden kanssa leikkiessä.
Mutta jossain koiran täytyy sitten saada myös haukkua ja mölytä ilman kieltämistä :)
Meillä Wiima on aika hiljainen koira. Haukkuu harvoin ja kun haukkuu, niin ei ole mikään sarja vaan yksi kaksi haukahdusta, ja aina asiasta.
VastaaPoistaÄäniä sillä kyllä on mutta hiljaisia; pöhinää, murinaa (kilttiä) ja 'kurnutuksia' :)
Minunkin kokemukseni Wiiman 'mekkalavolyymin' perusteella on että lapinkoira soveltuu äänitasonsa puolesta hyvin kerrostaloon (siis vaikka emme asu kerrostalossa itse, mutta pääteltynä Wiiman käyttämästä äänestä).
Sitä en kylläkään tiedä, ja olen joskus itse miettinyt, että onkohan tuo haukkuherkkyyskysymys myös narttu/uros-kysymys? Vai onko sukupuoliasia täysin irrallaan äänenkäytöstä?