Hieno, taitava ja pätevä!

Päivän hehkutus: heitettiin äsken kokonaisuudessaan rento ja mukava hihnalenkki!

Okei, kierreltiin ja kaarreltiin toiset koirat sopivan välimatkan päästä, mutta kaikki muu meni niin h-i-e-n-o-s-t-i! Oodi on ahne kuin vuohi, ja tätä ominaisuutta hyödynsin ahkerasti. Obama kulkea tillotti vierellä ja nappaili nameja suuhunsa tasaiseen tahtiin. "Vapaa" ohjeella sai kaahottaa edellä, mutta silti namit houkuttivat monesti enemmän. Niin sanottu erittäin pikainen syöksyhaukku karkasi tosin Oolta pari kertaa jollekin autolle ja mäkeä pimeässä laskeneelle lapselle.

Vanha emäntäkin oppii lähes uusia temppuja. Viime ajat ovat entisestään vahvistaneet ajatustani siitä, että Oodikin tekee juuri sitä, minkä kokee kaikkein hyödyllisimmäksi. Ja itse pitää vaan olla velmuna se ihanin hyödyllisimmän tekemisen tarjoaja. EDIT: Ja siis lappoa niitä nameja tarpeeksi usein!

Tässä yhtenä päivänä lueskelin Johannan kirjoittamia ensimmäisiä luonnearvioita Ilon pennuista, ja hymähtelin erityisesti näille: "Jos pikkuiset pentukoirat järjestäisivät mielenosoituksia, olisi Oodi joukon kärjessä vaatimassa suureen ääneen parannuksia pentulaatikon, ruuan, käsittelyn ja kaiken muun suhteen." ja "--- Oodilla on myös asiaa, ja ensimmäiset haukahtelut on kuultu juurikin Oodin suusta." Juu, kyllä se sama pentu edelleen on. Nöyrä, mutta topakka. Ja ulkona äänekäs.


Mää vai? (salama tekee kiltimmästäkin koirasta demonin)

Oodi vuodelle 2010!

Vielä ennen kuin siirrytään täällä blogissa täysin vuoteen 2011, niin on kai paikallaan pistää vuosi 2010 kunnolla pakettiin.

Loppusyksy ja alkutalvi olivat täällä kiireistä aikaa. Oodia ei kuitenkaan kiireenkään keskellä jätetty vaille elämän iloja, vaan kakara pääsi usein telmimään ja lenkkeilemään koirakamujen kanssa. Oodi oli myös emännyyden pitkien päivien takia muutamia kertoja joko päivähoidossa tai "riehulenkkihoidossa" niin koirattomien kuin koirallistenkin kummiensa luona, ISO kiitos avusta kaikille! Emännyys myös järjesti Ompalle välillä kotiinkin leikkiseuraa, ja olikin hauskaa välillä kokeilla elämää (ja hihnalenkkeilyäkin ;) kahden tai jopa kolmen koiruuden kanssa. Kolmea koiruutta oli helppo irtojuoksuttaa yksinäänkin, kun tytöt niin kuuliaisesti pitivät huolta lauman pysymisestä kasassa. Vaikka kiirus onkin siis ollut, rohkenisin väittää ettei se ole Oodin elämää haitannut, pikemminkin päinvastoin!


Ja riehulenkkikuvista tuli meikän digipokkarilla aina jotenkin epäonnistuneita


Oodi ja Taika kuurapartoina autossa

Oodi on osoittanut olevansa kuuliainen, joskin erittäin vilkas nuori koiraneiti. Kaikista käytöksellisistä epäkohdista emäntä voi syyttää VAIN JA AINOASTAAN itseään, vaikka joskus tuleekin manattua muuta. Oodi oppii heti, kun löydän oikean tavan ja mielentilan opettaa. Suurin ongelma edelleenkin on hihnassa huutaminen, mikä sekin on ihan varmasti täysin minun toiminnastani johtuvaa. Oodi osaa innokkaanakin hienosti tulla "sivu" -pyynnöllä sivulle istumaan, ja tätä ominaisuutta ollaan hyödynnetty myös silloin, kun muita koiruuksia on näköetäisyydellä. Ylipäätään ylivilkkaan Oodin kanssa olisi tärkeää tilanteessa kuin tilanteessa pyrkiä pysymään itse!!! mahdollisimman rauhallisena ja näin rauhoittamaan villinä väkkäränä pyörivä koiraneitikin. Oppimisen paikkoja on siis ylivilkkaalla ja räjähdysalttiilla (:D) emännällä useita ihan joka päivä! Oodi ansaitsee emännän, joka osaa lukea koiraa kunnolla ja toimia oikein, joten siihen täytyy siis joka päivä pyrkiä.

Oodi oppii asioita uskomattomalla nopeudella kun enimpää innokkuutta on hieman tasoiteltu ja myös nauttii yhdessä puuhastelusta. Pitäisikin ryhdistäytyä harrastelemaan enemmänkin. Ehkä lappalaiskoirille tyypilliseen tapaan Oodi ei kuitenkaan jaksa mitään älyttömiä toistomääriä, joten emännän täytyy olla herkkänä sille ettei Oodi turhaudu tai ahdistu liiasta jankkaamisesta. Agia olisi mukava kokeilla ihan vain yhteiseksi iloksi, Oodin jalan kestävyyttä ei lähdetä sen enempää siinä lajissa testaamaan.


Jouluna Oodi sai lahjaksi hienon kulkuskaulurin :)


Lunta ja pakkasta oli riittämiin!




Lappalainen sulautuu mainiosti osaksi lumista maisemaa, tsih!



Oodi on paitsi hyvin vilkas niin myös äärettömän hellyydenkipeä. Omppa rauhoittuu sisällä pötköttelemään ihan liki ja nauttimaan rapsutuksista ja silityksistä täysin rinnoin. Oodi onkin onnistunut keplottelemaan itsensä vakituiseksi vierailijaksi sohvalle ja sänkyyn emännän viereen, ja kellottaa usein tassut kattoa kohti syvässä unessa jalkojeni vieressä. Läheisyysnuhjustajasta ja hyvästä ihmisten lukijasta tulisikin varmasti iän myötä rauhoituttuaan oikein hyvä kaverikoira vaikka vanhuksille, katsotaan :)


Uutta vuotta vietettiin mökillä ihmis-, koira- ja kissaseurassa rakettien hurjinta pauketta paossa. Oodi ei onneksi ollut millänsäkään, vaikka ihan täysin rakettien ääniltä ja valoilta ei vältyttykään.


Lilla-kissa osallistui uudenvuoden peleihin omalla tyylillään!

Vuosi 2010 toi paljon uutta ja ihmeellistä, iloa ja surua. Oodi muutti Lapinlahdelta tänne opettelemaan elämää kanssani, ja jalkamurheen takia meinasi opettelu tyssätä heti alkuunsa. Jalan kuntouttaminen ei vieläkään ole ihan täysin ohi, eikä taistelu varmasti koskaan täysin unohdu emännältä. Oodi voi kuitenkin aloittaa vuoden 2011 normaalin nuoren koiratytön tavoin huolettomana ja iloitsemalla elämästä kaikkien neljän koipensa ja alati heiluvan häntänsä voimin! Siitä on emäntä hyvin kiitollisella mielellä.

...sekä isännille että emännille!

Syysleireilyä ja -lomailua

"Nätti tekee maailmaa nätimmäksi" laulaa Jukka Poikakin

Oodi lastenleireili kanssani syysloman kunniaksi ja kivasti meni. Lähinnä Oodi tapasi leiriläisiä satunnaisesti ulkosalla, kun sisätilat pidettiin koirattomina. Kovaan luonnetestiin neitonen joutuikin, kun joutui katsomaan vierestä kun lauma lapsia pelasi lipunryöstöä pilkkopimeässä taskulamput käsissään. Alkupöhinöiden jälkeen Oodi malttoi istuskella vieressäni led-valo valjaisiinsa kiinnitettynä seurailemassa lapsien viuhtomista ja huomautti vain läheltä kovaa juosseille kisaajille että olisi sopivaa pysyä kauempana kirmaamassa.

Leirin jälkeen käytiin huilaamassa Joutsassa, jossa Oodi tapansa mukaan leikki metsässä työmuurahaista...


Isoin keppi, jota Oodi yritti kantaa, oli tätäkin vielä puolet pidempi...

Erkkarivieraina

Käytiin Oodin kanssa pyörähtämässä tänään lappalaisten erkkarissa kisaturisteina. Vaikka ei itse osallistuttukaan mittelöihin niin erkkari oli silti oiva tilaisuus harjoitella ison koirajoukon seassa hengailemista.

Oodin upea käytös olikin superylläri minulle! Neitokainen oli aluksi vähän ihmeissään uudenlaisesta tilanteesta, jossa koiria ja ihmisiä liikkui ihan lähellä milloin mistäkin suunnasta tupsahtaen. Aluksi Oodi pisti tsekkaili, mitä mieltä emäntä on moisesta menosta ympärillä, mutta huomasi nopeasti että mitään jännitettävää ei ole. Hengailtiin kehien laidoilla ja käveltiin vähän ympäriinsä ja kaikki meni äärettömän hienosti. Hyvä me!


"Tjaah, joku menee ohi..."

Oodi melkein 11kk

Oodi

on viettänyt leikkisää nuoren koiran elämää koirapuistoillen ja retkeillen. On leikitty niin lappalaisten kuin muidenkin rotujen edustajien kanssa ja kaikkien seurassa Oodi osaa olla hienosti! Toki on niin että mitä leikkisämpi kaveri, sitä parempi.

käväisi kanssani synnyinkodissaan Aina Valppaiden mailla. Oodi leikki hienosti Doulan ja lasten seurassa ja hieroi nöyrästi mutta reippaasti tuttavuutta myös aitauksessa päivystäneiden aikuisten koiruuksien Ryynin ja Kiaran kanssa. Poneillekin Oodi kävi sanomassa painokkaat moit. Lammaslaumalle käytiin pitämässä pieni jumppahetki, ja palataankin paimennusasioihin sitten parin vuoden kuluttua kun kaikkien eläinten kanssa ei niin kovasti tarvitse yrittää leikkiä ja korvat löytyvät paremmin päästä ;)

tapasi myös toisen sijoittajansa Anun laumoineen ja ulkoili tovin herrasmies-Luntan ja mummonsa Nieidan kanssa. Anun(kin) mielestä Oodissa on piirteitä niin Ilo-emästä, Julle-isästä kuin Nieida-mummostakin! Anu myös huomasi, että Oodi on hyvä puhumaan koiraa ja "liioittelee" eleitään että tulee varmasti ymmärretyksi, hieno juttu :)

aloitti tokotreenailun sekä lappalaisten pentutokossa että k-s kennelkerhon samanmoisessa. Tavoitteena on opettaa erityisesti emäntä tottelevaiseksi, mennä Oodin ehdoilla, ottaa opiksi asioista tavallista arkielämää varten, oppia keskittymään yhdessä yhteisiin juttuihin vaikka muut koirat säätävät ympärillä ja ennen kaikkea pitää hauskaa yhdessä. Treenaaminen onkin ollut tosi mukavaa!

kävi fysioterapeutilla ja vielä jatketaan lihasmassan kasvattamista step-jumpan ja painon avulla. Jalka on toipunut ihan uskomattoman hyvin ja tavallisessa arkielämässä eivät menneisyyden kurjuudet oikeastaan vaikuta. Hienosäädetään jalka kuitenkin vielä viimeisen päälle lihaksistoltaankin samanmoiseksi oikean koiven kanssa ettei mitään ongelmia tulisikaan.

totuttelee uuteen aikuisten koirien nappulamerkkiin, Pro Pacin lammasta ja riisiä sisältävään. Aiemmin Oodi söi RC Medium Junioria, mutta silmät aavistuksen on rähmineet tasaiseen tahtiin läpi pentuajan niin ajattelin testata toista merkkiä vaihteeksi. Lähiaikoina puheessani vilahtaakin todennäköisesti varsin tiiviisti pohdinnat Oodin kakkojen koostumuksesta.

meni, niin kuin pienen lapinkoiran kuuluukin, sekaisin ensilumesta. Kylmää, pehmeää, ihanaa lunta!

Tällaisia kuvia saa kun yrittää hienoja otoksia blogia varten ottaa


"LUNTAAAAAAAAAAA!!!!!!!"


Lunta on 3cm varpujen päällä, tietysti siihen täytyy yrittää hautautua


Kepeistäkin tykätään


Päivänsäde!

Sosiaalistumista

Uskaltauduttiin Pohjanlammen koirapuiston pienten puolelle yhdessä ihanan Ritan kanssa, jonka seurassa Oodi leikki jo pienenä pentuna. Saatiin olla onneksi keskenämme isompien koiruuksien leikkiessä isojen puolella. Vaikka Pohjanlammen puiston pehmeää ja tasaista hakealustaa olen kuullut sanottavan märäksi ja liejuiseksi (ja olihan se), niin silti alusta on Oodin jalkaa ajatellen paljon parempi kuin toisen paikallisen puiston epätasainen ja kivikkoinenkin pohja.


Kunnollisia kuvia ei oikein tarttunut mukaan, mutta jotain sentään. Melkein samanikäisten tyttöjen piti vähän kokeilla ensin, että kumpi onkaan kovempi likka, mutta Oodi päätti nätisti alistua hippusen vanhemmalle Ritalle. Varmasti neidot vielä joutuvat jatkossakin arvojärjestystään vähän hakemaan, mutta mitään mahdotonta rähinää eivät kaverukset vielä pitäneet vaan tilanteet selvitettiin nopeasti.


Puiston lähistöllä oli agikilpailu, ja koirakkoja lenkkeilikin puiston ohi monta. Oodin piti tietysti käydä sanomassa mielipiteensä toisten lenkkeilystä aidan takana, mutta koska Rita ei huutanut kurkku suorana ohikulkijoille, rauhoittui Oodikin paremmin. Ja monet käyttivät häiriötreenin hyväkseen, samoin kuin meikä yritti palkata Oodia aina hyvästä käytöksestä. Puistossa isojen puolella olleelle huskylauma sen sijaan piti käydä pusuttelemassa aidan raoista ja yhden huskyn kanssa Oodi sai aikaan kivan juoksuleikin aidan vierellä.


Koirakoulutähti Ritaniitti myös treenasi hienosti häiriön alla, kun Oodi parhaansa mukaan yritti olla häiriöksi. Oodi oli sitä mieltä, että Ritan treenit vaikuttivat paljon paremmilta kuin hänelle järjestetyt... Mutta jonkinlaista kontaktia saatiin mekin onneksi syntymään, ei huonosti ekakertalaiselta.

Ennen puistoilua mentiin Oodin kanssa hihnassa lämmittelylenkki ja puistoilun jälkeen palauttava jäähdyttelylenkki. Venyttelin myös kuntoutuvan jalan sekä ennen että jälkeen puistokäynnin. Lihashuolto on koiruuksillekin tärkeää, ja varsinkin Oodille. Rita jäi vielä leikkimään isompien kanssa kun me jo suunnattiin kotia kohti, liikaa ei jalkaa haluttu heti kärkeen rasittaa.


Jäähdyttelyä aloittelemassa


Koiraravit!

Kaikki meni hyvin, jalkaan ei satu ja Oodi on väsynyt, mutta näyttää onnelliselta. Huomenna mennäänkin sitten lappalaisten koirakouluun Laajavuoreen, saapa nähdä millainen härdelli siitä tulee!