Viikko vierähti ja melkein jo toinenkin täysin kirjoittelematta. Olin hiihtolomaviikon riparilla ohjustelemassa ja Oodi oli sillä aikaa hoidossa huippujen, tuttujen ihmis- ja eläinhoitajien luona. Suuret kiitokset vielä kaikille!!! Vähän meikää tietty jänskätti kun viikko on niin pitkä aika pienelle koiralle ja hoitopaikkaakin piti välillä vaihtaa, mutta eipä reippaalla neitokaisella mitään hätää ollut! Ihmisten lisäksi vanhempi lady kultainennoutaja Nelli ja lappalaiset Taika ja Isla sekä kisutytöt pitivät erinomaisen hyvää huolta kakarasta. Viikon aikana Oodi opetteli monia tärkeitä koiramaisia tapoja ja laumaelämää, esimerkiksi sitä miten vanhempia koiria pitää kunnioittaa. Huippujuttu! Toisiinsa tykästyivät ihan erityisesti Oodi ja "karvapäinen kummityttöni" Isla, joiden leikkimisestä ei aluksi kuulemma meinannut tulla ollenkaan loppua! Neitokaiset painivat ja painattivat toistensa perässä joka paikassa, mutta osasivat kuitenkin lopulta myös rauhoittua ja nukkua toistensa seurassa.
Kotiin hain siis eilen huippuväsyneen, hurjasti kasvaneen ja monia uusia juttuja viikon aikana omaksuneen ja oppineen koiratytön. Ihanaa että kaikki meni niin hyvin, leireilin lähellä joten suurissa ongelmatilanteissa olisin toki ollut niitä tavalla tai toisella ratkomassa. Mutta ikävä taisi kyllä minulla olla suurempi kuin Oodilla vaikka paljon pusuja sainkin kun kävin neitokaisen kotiin hakemassa :)
Eilen ja tänään ollaan lähinnä koomattu yhdessä kotosalla ja Oodikin nukkuu pitkiä pätkiä jalat kohti kattoa. Pienten pissipyörähdysten lisäksi käväistiin tänään päivällä vähän ulkoilemassa järvellä kun oli niin upea aurinkoinen ilma.
"Nuuh, tästä on mennyt labradori 34 minuuttia sitten länteen..."
"Tunnenko mä noi?"
"Meen kattoon!"
"Okei, okei pompin takas!!!"
Ennen kun joku keksii älähtää laduilla kävelemisestä sanon pari sanaa. Tällä pikkujäällä risteilee ihmisten omatekoisia latuja noin 45 joka suuntaan, koska viereisellä järvellä metsikön takana on kaupungin ylläpitämää latua, jonne jotkut hiihtelijät oikaisevat tämän jään kautta. Ei siis tahallaan mennä hyppimään kenenkään eteen ja sotkemaan ylläpidettyjä latuja, mutta joitakin valmiiksi tallottuja polkuja latujen vieressä kyllä kävellään koska tallautumattoman lumen alla on vettä. Minusta koiranulkoiluttajatkin sopii samalle jäälle hiihtelijöiden kanssa kunhan vaan maalaisjärki on käytössä ja kakkapussi taskussa.
Ja kirkkaus ympäröi heidät...
Onpas typykkä taas kasvanut!!! Aika hieno juttu, että hoitopaikkojakin on testattu :)
VastaaPoista:) Mä melkein järkytyin kun hirmuisesti viikon aikana kasvanut neitokainen juoksi vastaan kun menin sitä kotiin hakemaan. Kotona vaaka näytti että elopainoa on neidolla n. 9kg, piti punnita matolääkettä varten. Hurjaa!!! Sylissä ei jaksa paljon enää tyttöstä kanniskella. Ihanaa että hoitoviikko sujui niin hyvin, Oodi on ihan valtavan reipas ja rohkea koiratyttönen, valloittavan Aina Valppaan olette siellä maailman melskeeseen valmistaneet <3
VastaaPoistaOlipas mukava kuulla teistä pitkästä aikaa :) Ehdin jo ihmetellä, että mitähän on tapahtunut. Ja ihana nähdä, miten huimasti Oodi-neiti on kasvanut! Siitä tulee kyllä upea koira!
VastaaPoistaMiten ne nuo madotusjutut tapahtuu? Mitä alkutoimenpiteitä on ym..? :) Kysyn, kun en tiedä :D
:) Ajattelinkin että tämä päivitystauko aiheuttaa ihmetystä. Mutta vietin hektisiä hetkiä 15v nuorison kanssa niin jotenkin nämä koira-asiat jäi taka-alalle :D
VastaaPoistaMua jännittää tuo että mihin suuntaan Oodin karvan väri kääntyy, nyt taas näyttää (livenä) pohjavillat niin niin vaaleilta mutta kuvissa sitten taas ihan kuin olis musta merkein... Mutta nätti Mustanaamio on joka tapauksessa :)
Madotusta olen siis harrastanut n. viikkoa ennen rokotusta Axilur-tabuilla. Yksi tabletti annetaan 5kg kohti ja ekalla kerralla Oodi painoi 6kg ja nyt reilu 9kg niin vaatii vähän pilkkomista. Mutta farmaseutti sanoi että liian vähän ei kande antaa ainakaan että varmasti tehoaa. Mä oon punninnut eka Oodin sylissäni ihan ihmisten vaa'alla. Ja sitten vaan kolmena päivänä peräkkäin nappia nassuun, Oodi ottaa lääkkeet tosi hyvin pedigree junnupussiruuan lihakuutioihin piilotettuna joten ei ole tarvinnut kurkkuun tunkea tms. Ruokailun yhteydessä suosittelevat antamaan, mutta mä annan kyllä vaan ruoka-ajan lähistöllä erikseen, että varmasti menee kans mahaan. Oodilla ei ainakaan ole muita erityistoimenpiteitä vaatinut, eikä mahakaan ole mennyt sekaisin tms. että aika iisi projekti ainaskin meillä! Kunhan vaan muistaa antaa ennen rokotuksia niin rokotukset tehoaa sit kans että on varmasti madoton otus :)
Niin ja tuosta pedigree-ruuasta, satunnaisesti olen ostanut sellasia pussiruokia vähän nappuloita maustamaan, vaihteluksi oikeille lihoille, mutta sellanen purkissa oleva on NIIIIIIIN ällöttävistä ällöttävimmän hajuista etten todellakaan suosittele kenellekään.