Pieni iloinen koira vaan

Peppi Pitkätossu ja arvon marakatti neiti Tossavainen täällä taas. Kuunnelkaapa muuten vaikka Youtubesta Kari Peitsamon Pieni iloinen koira, meidän uusi lempparikappale!

Neljäs leikkauksen jälkeinen viikko pyörähti käyntiin ja Oodi alkaa olla sitä mieltä että terveyttä riittäisi jo vaikka mihin. Varsinkin lähempi tutustuminen räkättirastaisiin kuumottelisi neitosta ulkosalla aika paljonkin. Onneksi Oodi on kuitenkin tajunnut, että esteitä lintuihin tutustumiselle on niin paljon että pieni lintubongari tyytyy katselemaan tirppoja rauhassa kauempaa.

Koirabongaustakin ollaan pihanreunaan suuntautuvilla pissireissuilla harrastettu, ja menohalut hihnassa muiden koirien luo ovat karisseet vain äänenkäytön tasolle. Jos joku koirakko sattuu tarpeeksi hyvin Oodin näköpiiriin, päästää neitokainen ilmoille pari täräkkää vahtihaukkua häntä heiluen "huomasitko hei, tuolla olis leikkikaveri!" . Koirakon kadottua näköpiiristä alkaakin sitten surkuttelu... Oodi nimittäin saattaa jäädä itkemään kavereiden perään. "Uu uu uu uuuu ne meni mä en kooooskaan saa tavata ketään missään ii ii uuuu... no mennään sit pissalle." Kurjaahan tämä on kun ei muita koiria voi ollenkaan tavata, mutta positiivista on, että Oodi näyttäisi suhtautuvan kurjasta sattumuksesta huolimatta muihin koiriin yhtä normaalin uteliaasti ja ystävällisesti kuin ennenkin. Ja tällä pihassa pyörimisellä ja totaalisella kontaktinottokiellolla muihin ulkonaliikkujiin voi olla hyvinkin positiivinen vaikutus sitten tulevaisuudessa kun aletaan taas tehdä lenkkejä. Varsinkin kunhan pääsee muita koiria tapaamaan vain ilman hihnaa.

Ensi viikon maanantaina mennään siihen kauan jännitettyyn kontrollikuvaan. Ajanvarauksen yhteydessä tietoihin laitettiin vielä että "mahdollisesti paketin vaihto" mutta kuvat sen sitten näyttävät miten tästä jatketaan. Jännittää tietty ihan tosi kovasti että miltä jalka näyttää. Ja pelottaa että entä jos...

Samalla täytyy taas kerran kysäistä lääkäriltä myös toisenlaisesta terveysongelmasta, nimittäin Oodin hampaista. Uudet hienot hampaat ovat melkein kaikki jo puhjenneet kokonaan, ja olen tunnustellut ja tutkaillut niitä, kaikki vaikuttaa normaalilta ja purenta on siistin näköinen. Kuitenkin Oodin suusta kuuluu välillä hankaava ääni, tai oikeastaan sellainen että ikään kuin suussa olisi irtonainen hammas joka sitten osuisi muihin hampaisiin kun suu laitetaan kiinni. Irtonaisia hampaita ei kuitenkaan ole, enkä ole löytänyt kohtaa jossa hampaat osuisivat jotenkin liian tiiviisti yhteen. Kulmureita epäilin mutta ei nekään näytä minun silmiini liian lähekkäisiltä. Osa Oodin takahampaista ei ole vielä puhjennut kokonaan, ja mietinkin että jos joku puhkeavista hampaista vaikka tuntuu inhottavalta niin voi olla että Oodi on sitä välillä varonut ja purrut vähän vinoon. Näiden hammasasioiden kanssa pitää kuitenkin tässä vaiheessa olla tarkkana ettei jää pysyviä ongelmia! Oodinkin mielestä olisi varmaan ikävää, jos ei tulevaisuudessa pystyisikään jauhamaan kunnolla pihalta löytyviä jäniksenpapanoita... Emännästä ne voisi kuitenkin jättää väliin joka tapauksessa, hyi!

Oodi on kyllä aivan ihana, edelleen <3 Täällä on kuulkaa kasvamassa melkoinen toiminnan nainen, uusia temppuja opetellessa Oodi ei jää vain paikalleen tapittamaan että "mitenköhän sais ton namin" vaan kokeilee kaikkia kikkoja. Myös luunpiilotus on välillä aikamoista taidetta. Esimerkiksi pötköttelevän emännän varpaat ja kylki on aika hyviä paikkoja... Eilen illalla Oodi laittoi puruluun keskelle omaa pientä peittoaan, otti yhden peiton kulman suuhun ja lähti rullaamaan peittoa keräksi luun ympärille. Astetta kovempi juttu kuin se, että tunkisi sen luun vaan sinne peiton alle!


Optimistisuudenpuuskassani ostin myös tulevaisuuden varalle edullisen juoksuvyön meille Minimanista (22e). Se että minä juoksisin ainakaan kovin usein voi olla ehkä vähän turhan optimistinen ajatus, mutta ajattelin että kunhan hihnassa ulkoilu ja ulkoilu ylipäänsä joskus sujuu, niin voi emännyys ottaa lenkeille välillä vaikka sauvakävelysauvat mukaan! Oodi näyttää miettivän, että itsensäkö se meinaa laittaa taluttimeen, jo on aikoihin eletty...