Tosiaan, jalka on siis alkanut parantua. Kuvista näkyi luutumista jo ihan mukavasti ja metallipinnat olivat hyvin paikoillaan. Pinnat ovat kuin ovatkin luun sisällä, sellaisessa alhaalta suuremmassa x-asennossa ja vain pinnojen ylimmät päät ovat ulkona luusta. Ensi viikon torstaina ne leikataan kuitenkin pois, olivat miten päin hyvänsä.
Jalka on tosi räättänä ja säälittävä vailla lihaksia. Se on myös melko suora, eli kulmauksia täytyisi tässä nyt alkaa kehitellä esiin. Kuvakin olisi kännykässä luurankojalasta mutta siirtelen sen näytille vähän myöhemmin. Jalkaan laitettu eka pääkallopaketti otti eilen hatkat, oli siis hiljalleen valunut alaspäin todennäköisesti ihon rasvaisuudesta johtuen, ja tänään laitettiin uusi. Jouduin ottamaan eilen paketin pois kun se oli niin huonosti etten sitä saanut korjattua mihinkään suuntaan enää. Oodi siis pystyy liikkumaan jo ilmankin pakettia, mutta siinä tapauksessa pitäisi olla häkissä tosi paljon, paketin kanssa voidaan kehittää lihaksia enemmän ja turvallisemmin.
Aivan ihanasti on meitä muuten kohdeltu klinikalla kaikesta kiireestä huolimatta, ehkä sieltä joku käy blogia vaklaamassa tai sitten ollaan muuten vaan jo aika kanta-asiakkaita ;) Oodi meinasi tänään laittaa ranttaliksi kun ortopedi halusi tutkailla tyttösen liikkeitä ilman pakettia, mutta uusi paketti saatiin laitettua ilman rauhoitetta! Minä pitelin neitosen etupäätä ja ortopedi takajalkoja ja hoitaja paketoi. Oodi meinasi aluksi ottaa hatkat pöydältä mutta rauhoittui tosi mallikkaasti pötköttelemään melko pian eikä tarvinnut edes kovasti neitosta pidellä kun alkuun päästiin. Hieno tyttö <3 Kannattaa siis totuttaa koiruus kaikenlaiseen käsittelyyn niin voi säästyä turhilta piikeiltä! Vielä kun saisi nuo lentoonlähtömeiningit karsittua uusvanhojen ihmisten kohtaamisista, mutta kyllä sekin vielä sujuu kunhan päästään harjoittelemaan lisää. Nyt kun jalkaa täytyy varoa niin ei voi esimerkiksi käyttää huomioimattomuutta apuna olleskaan vaan täytyy häkin puuttuessa nostaa Oodi elämöimään omaan syliin. Kun kyse ei ole edes pelkästään siitä että Oodi yrittäisi hyppiä, vaan jo pelkkä hännän heiluttelukin heiluttaa koiraa niin voimakkaasti ja innostaa liian nopeisiin liikkeisiin ja juoksunpyrähdyksiin joita pitäisi viimeiseen asti vältellä.
Slurps!
Saadaan käydä pienillä lihastenvetreytyskävelyillä ja jalan kulmausta pitää jumppailla esiin. Kävellessä Oodi käyttää jalkaa jo melko sujuvasti, vaikka vähän peitsaakin eli käyttää saman puolen jalkoja yhtä aikaa. Ennen leikkausta kuitenkin yritetään vähän kasvattaa jalan lihaksia. Se ei onneksi ole vaikeaa, kun Oodi mielellään käyttää jalkaa eikä sitä arastele. Kun tuo paketti nyt pysyisi siihen asti menossa mukana!
Siitä se parantumis-sessio jatkaa kulkuaan :) Hienosti on Oodi osannut käyttäytyä, ja hyvä huomio, että kannattaa koira tosiaan totuttaa kaikenlaiseen käsittelyyn :)
VastaaPoistaPian se Oodi kirmailee mielissään jossain kentällä taikka pellolla :D
Toivotaan että kirmailee, se olis ihanaa! Vaikka luoksetuloa pitää aika hyvin sit alkaa hiomaan kun niille pelloille asti päästään :D Voipi olla että tämä tyttö ottaa hatkat nopsaan kunhan pääsee vapaana menemään... Tai ei nyt ihan hatkoja mut harjoiteltavaa varmasti riittää ;) Ja käsittelyyn totuttaminen kannattaa, se ei oikeastaan edes iso homma loppujen lopuksi ole. Oodihan oli pienenä pentuna melkoinen kiljukaula syliin otettaessa ja hampaiden kaivelu oli kans aika nounou mutta herkuilla ja jämäkkyydellä on oppinut olemaan, ja mukavaa että säästyi rauhoitepiikiltäkin kun malttoi (pideltäessä tosin) pötköttää!
VastaaPoista