Draamailua ja kakanpiilotusta

Oodi on nimensä veroisesti välillä yhtä oodia koko neiti :) Tyypin repertuaarista löytyy jo nyt jos minkälaista äännähdystä, joten välillä tuntuu siltä että Oodi yrittää opetella puhumaan suomea ihan vaan väärinymmärrysten välttämiseksi, hih!

Ollaan hihnalenkkeilty pieniä hetkiä kerrallaan, pisin matka on varmaan korttelin ympäri. Vielä tässä vaiheessa kun Oodi on niin pieni, olen ajatellut että pennun täytyy saada tutustua ja haistella ympäristöä rauhassa, vetämättä toki. Tasaista kävelyvauhtia ehditään mennä myöhemminkin! Ääntelemiseen tämä hihnalenkkeily liittyy siten, että Oodi muistuttaa äänellään olemassaolostaan monesti myös hihnan päässä. Neiti välillä pöhkii ja haukkuu milloin millekin liikkuvalle. Nyt onkin sopiva aika aloittaa namien avulla ohitusharjoitukset ja riittää-käsky ettei räpätäti pidä turhaa melskettä lenkeillä jatkossa. Helpointa tuo on kitkeä pois tässä vaiheessa kun haukkuminen ei ole vielä tapa vaan jännityksen ja innostuksen tuotosta, luulisin. Haukkua toki saa, mutta ei ns. "turhissa tilanteissa" eikä liikaa. Ehkäpä opetellaankin haukkumaan (myös) käskystä!

Ai niin! Tässä yksi päivä käveltiin ohi pihasta, jossa oli narulla kiinni rauhallinen labbis (tätä epäilen vahvasti labbikseksi vaikka se naapurin pentu osoittautukin amstaffiksi ja kai se isompikin sitten amstaffi on, hups). Labbis hengaili pihalla täysin rauhallisena ja tuijotteli Oodia pohdiskelevasti. Oodi jähmettyi ensin paikoilleen, ja kun sanoin reippaasti että mennään, niin neiti heittäytyi selälleen ja huusi kuin päätä olisi leikattu, vaikka labbis ei lähestynyt pihasta askeltakaan meitä kohti. Etenin itse vähän eteenpäin kun hihna antoi myöten ja kannustin Oodiakin vaan jatkamaan namin avulla. Päästiinkin eteenpäin, ja kun oltiin turvallisen välimatkan päässä niin Oodi haukkui melkoisen tiukan kuuloisesti :D

Oho, Oodi kunnostautui taas siivouksessa! Olen siivoillut neidin jätökset sisältä vähin äänin mutta ilmeisesti turhan nopeasti. Oodin muutamat "konvehdinsyöntiyritykset" olen enemmän tai vähemmän menestyksekkäästi keskeyttänyt jätä-käskyllä ja kiinnittänyt Oodiksen huomion muualle ja ilmeisesti tämä on tehonnut. Tätä kirjoittaessani nimittäin ihmettelin, että mitä kummaa neitonen kohkaa makuuhuoneen puolella. Siellähän tämä piilotteli toista kauempaa raahaamaansa kikkarettaan parhaillaan lattialla olevan peiton sisälle :D Poissa silmistä, poissa mielestä! Taiteltu päiväpeitto on ollut Oodille petinä, mutta mitään pesää siitä ei ole muodostunut, taitaa viileämmällä lattialla olla mukavampi nukkua. Oodi ilmeisesti ajatteli ottaa sen hyötykäyttöön, mutta nyt se menee kyllä pesuun! Jatketaan siis vahinkojen "ignooraamista" ja ulko-osumien kehumista ettei ylläreitä löydy jatkossa vaikka sohvan raoista...

Jopas tuli tekstiä, ensi kerraksi kunnostaudun taas kuvien ottajana!