perjantai 15. tammikuuta 2010

Oodiventures

Kotiuduttiin siis eilen lapinlahtelaisen lappalaisen kanssa. Saatiin matkaan runsaat evästykset niin konkreettisesti kuin kuvainnollisestikin ja niistä onkin jo nyt ollut kovasti hyötyä ja iloa, suuret kiitokset siis Johannalle!


"Mää tiiän, niitä on täälläkin niitä juttuja!"

Oodi matkusti koko kolmen tunnin matkan minun sylissäni rauhallisesti pötkötellen ja välillä nukkuen, kiitos siitä Sari-kummitädille kun jaksoi ajella kun me herkisteltiin vaan. Aluksi neitiä vähän jänskätti kun pyyhkijänsulat piti melkoista rouskintaa ja vähän pisti itkettämään sekin että mihin tässä nyt oikein ollaan menossa, mutta jo melkein pihatieltä päästyämme Oodi rauhottui tosi hienosti ja mönki itselleen hyvän pötkötysasennon. Kuolaa riitti koko alkumatkan mutta sekin loppumatkasta hellitti. Taisi neidille tulla vaan vähän outo olo kun oli niin pitkä matka. Valitettavasti automatkasta ei ole yhtään kuvatodisteita kun oli niin pimeääkin ettei kuvaamista olisi edes kannattanut yrittää, mutta ehkä osaatte kuvitella...

Jyväskylään päästyämme Oodi teki hienosti pissit hankeen ja minä tietysti lässytin vieressä ihan mahdottomasti. Neiti seuraa minua pihallakin yhtä tiiviisti kuin idoliansa Ryyni-tätiä ja tietty olen ihan mahdottoman ylpeä ja haltioissani... vaikkakin niin ne muutkin pennut tekee mutta kun just Oodi ja just mua, niin sepä on ihmeellistä :)) Oodi on tosi hienosti oppinut jo kasvattajan luona esimerkiksi sen, että mitä "sisälle, sisälle" tarkoittaa ja heti kun ulko-oven paikka täälläkin hahmottui niin sinnehän sitä sitten juostaan ja kovaa kun kuuluu ne tutut sanat.


Ihmettelyä ekana iltana, taustalla oma peitto ja sijaisveli Kille

Ruoka ei hirmu hyvin vielä eilen maistunut kun oli niin paljon tutkittavaa, ihmeteltävää ja mahassakin varmaan vähän vielä pyöri matkan jäljiltä. Yö meni kuitenkin tosi rauhallisesti, vaikka aluksi vähän itketti kun ei ollutkaan Kaukoa tyynyksi. Sängyn alta kuitenkin löytyi hyvä ja turvallinen nukkumapaikka. Oodi heräili välillä varmistamaan että oonhan varmasti sängyssä, mutta rauhoittui sitten nopeasti takaisin unille. Neiti yrittää kovasti nousta varsinkin sängyn laitaa vasten seisomaan ja pomppimaan, että saisi huomioni, mutta heti välittömästi kun tassut on maassa ja Oodi hiljainen niin sitten rapsutetaan ja lässytetään. Eli en siis palkitse huomiolla vinkumisesta ja hillumisesta niin varmaankin Oodi sen pian huomaa hyödyttömäksi.


"Tätä saa järsiä ja se vähän vinkuu, siistiä!"

Nyt ollaan aamu touhuttu yhdessä, Oodi esimerkiksi auttoi turvaportin asennuksessa keittiön oviaukkoon. Ei oikein vieläkään voi käsittää että nyt Oodi on täällä ja nyt me ollaan tiimi ihan oikeasti! Ihan uskomatonta ja ihanaa.


"Kun tietokone hoitaa emäntää, niin mä voin ottaa pienet tirsat..."

5 kommenttia:

  1. Onnittelut uudelle lapinkoira-omistajalle ja tervetuloa värikkääseen joukkoon. Juttuasi lukiessa oli mukava kaivella omia muistoja ajoista, jolloin oma lapinkoira kotiutui - kohta lähes 3 vuotta sitten.

    Sinua en ole koskaan tavannut, mutta Oodiin minulla on ollut ilo tutustua ja muutamat kerrat kävin pentuetta joulun aikaan paijailemassa...ja siitäpä syystä onkin kiva seurata teidän yhteiselon alkua ja kuulostella Oodin kuulumisia.

    Kaikkea hyvää teille molemmille!
    ^Marja

    ...ai niin, olen siis Johannan sisko ja minunkin lapinkoirani on hänen sijoituskoiransa =)

    VastaaPoista
  2. Mukava seurailla Oodin kuulumisia tässä blogi-muodossa, kun on tullut ihan pennusta asti seurattua koko ensimmäistä Aina Valpas lapinkoirapentuetta ;)

    VastaaPoista
  3. Hih, kiitos Marja ja Hanna ja tervetuloa seurailemaan meidän touhuja! :) Ja rapsutukset Wiimalle, olenkin kuullut teistä Johannalta.

    Neiti nukkuu tassut viipsuttaen ja kohta varmaan taas leikityttää, unisia terveisiä siis Oodiltakin.

    VastaaPoista
  4. Kauko lähettää kans siskotytölle kovastipaljon terveisiä. Eilisilta meni ihmetellessä, mikä ihme muuttui ja puuttui. Saatoin ihan kuvitella, kun Kauko kesken leikinkin istahti ja katseli ylös, sivuille ja alas, miten se koitti miettiä ja palauttaa mieleensä, että mikä ihme on eri tavalla. Jatkoi kuitenkin sitten leikkimistään kun ei ilmeisesti keksinyt oikeasti minkään olevan isommin vialla :Dhuh huh

    VastaaPoista
  5. Voi etta kun se on suloinen! Nyt hòhhittàà, ettà en pààse nàkemààn tuota palleroa pikkuisena. :/ Kaikkea hyvaa kuitenkin teille molemmilla – kesalla sitten ehka paastaan lenkkeilemaankin kolmestaan? :)

    VastaaPoista