sunnuntai 17. tammikuuta 2010

Leikkiä, luita ja lenkkeilyä!

Ollaan keretty tänään jo tehdä kaikenlaista vaikka kello ei ole kolmeakaan! Kun herää ajoissa niin ehtii :) Oodi on muuten aivan ihana unikaveri, nukkuu nätisti sängyn vieressä pedillään tai sängyn alla ja yöllä heräillessään leikkii itsekseen hipihiljaa, käy sanomalehdellä pissillä ja palaa takaisin nukkumaan. Tai ainakaan minä en ole herännyt Oodin öisiin puuhiin kertaakaan. Vielä.


"Mahdun vielä myös tänne nukkumaan!"

Tajusin että ei pentu siitä pilalle mene, jos joudutaan ulkoilemaan liinassa. Kunhan se liina ei ole ainoa kontakti meidän välillä! Tästä valaistuneena käytiin harjoittelemassa pienesti takatila-autoilua ja mentiin volkkarilla Tuomiojärvelle ulkoilemaan ja ihmettelemään hiihtäjiä. Oodi ulkoili muiden kulkijoiden lähellä liinassa, mutta järvellä kauempana hiihtäjistä harjoiteltiin luoksetuloa herkkujen avulla ihan irtikin. Taidetaan käydä useamminkin tuolla! Oodi haluaisi häntä heiluen tutustua ihan kaikkiin vaikka välillä ihan täriseekin kun on niin mahdottoman jännää!


"Viik viik viik! Vähän itkettäväistä tää homma, mutta kun menee pötkölleen ni on paljon kivempi matkustaa. Tylsää kun täällä pitää olla ihan yhyyyksin! No, mee sit jo ajaan jos on kerta pakko!"

Nähtiin muuten eilen 12 viikkoa vanha tanskandoggipentu joka asuu tuossa vastapäisessä talossa, satuttiin pihalle samaan aikaan. Pennut hetken ihmettelivät siinä toisiaan, taidettiin saada uusi kaveri! Uudella kaverilla on myös isoveikka/sisko, ihan aikuinen tanskis ja ehkäpä sitten kun rokotukset on kunnossa niin leikitään sitten senkin kanssa :) Molemmat uudet tuttavuudet vaikuttivat tosi kivoilta ja kilteiltä. Laitoin myös alakerran ilmoitustaululle lapun, jossa infosin naapureita pennusta ja pyysin ottamaan yhteyttä jos Oodi metelöi yksinään. Ainakin pihalla ollaan saatu osaksemme hymyjä niin eiköhän tämä yhteiselo naapureidenkin kanssa lähde sujumaan!


Liinaulkoilua hiihtäjiä ihmetellen

Annoin Oodille yhden Johannan antamista Ihan Oikeista Luista ja jopas se maistuikin! Sen jälkeen neitiä väsyttikin niiiiin kovasti että pääsin käymään siellä kaupassa ilman draamailua. Oodi taisi nukkua ihan koko ajan enkä ollut poissa kuin reilu 20min mutta eikös sekin lasketa ihan onnistuneeksi yksinoloksi! Ja onhan tuokin kunnioitettava aika pienelle koiralle, vaikkakin nukkuvalle sellaiselle.

Ollaan ihan että jee! Ja Oodi taitaa nähdä unia siitä luusta, maisk maisk maisk.

5 kommenttia:

  1. Vautsi, ensimmäiset uudet koira-tuttavuudet, sillälailla! :D Asutte ilmeisesti kerrostalossa, onko miten suuri asunto?

    Aivan suloisia kuvia Oodista, mahtava tuo häntä! Ja ihana tuo autoilukuva <3 Neiti kasvanut hurjasti!

    VastaaPoista
  2. Joo se kasvaa ihan silmissä, joku aamu herään ja sängyn vierestä katsoo aikuinen koira... Nyyh (ja jes! :D)!

    Pienkerrostalossa asutaan, 12 asuntoa on tässä kaiken kaikkiaan. Mutta naapurit on kyllä pääosin melkoisen näkymätöntä porukkaa. Tää on kaksio eli tilaa riittää hyvin, ei väldesti tarvis näinkään paljon neliöitä mutta nautitaan kun kerta on :)

    Oodin hännässä on muutes hieno raita ihan keskellä sitä häntää, jännä nähdä että säilyykö se aikuisuuteen!

    VastaaPoista
  3. Varmasti jännä tunne :D Monestihan se on silleen, että itse ei huomaa välttämättä onko pentu kasvanut, vaan muut sitten sannoo.

    Jepsis, mekin asutaan kerrostalossa. Ensimmäisessä kerroksessa, joka ei tosin ole katutasolla. Mutta eipä siinä, hyviä ulkoilureittejä on lähellä ja autollahan pääsee ;)

    Koittappas ottaa sellainen kuva, missä raita näkyy selvästi :)

    VastaaPoista
  4. Itkettävän ihanaa näin kasvattajan näkökulmasta katsottuna lukea ja nähdä kuvia. Minä TIESIN, että te sovitte Oodin kanssa superhyvin yhteen!!

    Johanna

    VastaaPoista
  5. :)))

    Ja syliinkin se sopii vallan maaainiosti, ollaan treenattu paljon ;)

    VastaaPoista