Voi kun meillä olis ihan ihan oma piha tai puisto! Koska ei ole niin täytyy totuttautua liinaulkoiluun nyt ihan aluksi jos ei mennä autolla kauemmas ulkoilemaan. Ihan aluksi kun Oodi vasta tuli, jännitti neitiä ulkona sen verran ettei ihan helmoista lähteminen tuntunut yhtään hyvältä idealta. Koska tässä kuitenkin on sen verran kaikenlaista mielenkiintoista katseltavaa ja tutustuttavaa pienelle pennulle, on Oodikin alkanut kadotella mielenkiintoaan minuun. Kun on iiihan pieni pentu ja maailma on niiiin suuri niin kaikkeenpitäähetinyttutustua ja kokeillahuomaakonejoshaukunväyväy. Niin ihan kaikkien ja varsinkin Oodin turvallisuuden takia olemme nyt tutustuneet pantaan ja liinaan, ja ensi viikolla lienee tarpeen opetella talutinulkoilua. Vähän jänskättää kaikki vetohommat ja muut mutta jos emäntä keskittyy niin Oodi oppii ihan varmasti. Vapaana olemista varten harjoitellaan kontaktia sisällä ja turvallisissa paikoissa herkkujen avulla, ja kyllä sekin jo hyvin sujuu :) Oodi on onneksi ahne ruuan perään niin kuin emäntänsäkin!
Oodi ottaa kontaktia pahvilaatikkoon
Yksinoloa on myös treenattu enemmän tai vähemmän menestyksekkäästi. Kun Oodi nukkuu toisessa huoneessa ja laitan oven kiinni, tai vaikka käväisisin pihallakin, ei neitiä asia hetkauta. Oodin hereillä ollessa esiintyy tämän tästä protestikiljuntaa ja uikutusta jos suljen murmelin keittiöön taaperoportin taa, vaikka Oodi aluksi leikkisikin siellä itsekseen. Paljon harjoittelua ja kiljumisen ignooraamista tämä juttu selvästi vaatii, mutta uskon että Oodissa on kuitenkin sen verran lappalaisen itsenäisyyttä että eroahdistuksesta ei sinäänsä ole kyse, vaikka huomiota karvapulla selvästi kaipaa tosi paljon. En tiedä onnistuuko, mutta huomenna aletaan taas harjoitella heti aamusta pienin askelin niin josko jo illalla voisin käväistä lähikaupassa ilman oodeja... Haluan panostaa tähän nyt, vaikka se tuntuisi kuinka vaikealta, ettei tarvi hakata päätä seinään myöhemmin ja asua metsämajassa kun ei asiaa ole viitsinyt opettaa.
"Mua väittää äänekkääksi... vaikka sylissä tutkittaessakin osaan olla jo aika nätisti!"
KÄR-SI-VÄL-LI-SYYT-TÄ siis todellakin vaaditaan, Oodi on ihan hirmuisen pieni vielä eikä millään voi kaikkea oppia ekoina päivinä vaikka aloitella täytyykin. Nautitaan siis elämästä, toistemme seurasta ja opitaan siinä samalla juttuja myös ihan huomaamattakin. Esimerkiksi jätä-käskyä treenataan koko ajan ihan väistämättäkin kun Oodi yrittää järsiä milloin mitäkin. Olispa emäntä vaan yhtä fiksu kuin Oodikin!
"Älä hei stressaa! Ollaan tässä, syödään luuta ja tykätään. Kyllä mä sut vielä koulutan kunnon ihmiseksi..."
EDIT 18.55 Ai niin, ja onko mitään suloisempaa kuin pieni lappalaispentu, jonka häntä heiluttaa koko koiraa kun se innostuu vispaamaan :)))
Kärsivällisyyttä todellakin, mutta sellaistahan se on :) Mukava lukea ihan tuoreesta tapauksesta, kun pentu saapunut kotiin, itselläkin tämä toivottavasti keväällä edessä :)
VastaaPoistaKivaa, toivottavasti! :) Ja mukava kuulla että blogista on ihan hyötyäkin!
VastaaPoistaJoo, mietin tässä että ehkä tämä kirjoitus kumpusi siitä, kun olen lueskellut paljon kaikkia oppaita ja kirjoja jo ennen kuin Oodi tuli ja nyt olen kohdannut ihan oikean todellisuuden. Minusta on tosi huippua touhuta Oodin kanssa ja opetella asioita, kärsivällisesti, mutta vähän taustalla on stressiä siitä että jos nyt en noudatakaan viisaampien neuvoja kunnolla ja vallan mokaan tämän homman. Mutta onneksi Oodi on viisaampi kuin emäntä vaikka onkin ihan pentu vielä ja joka päivä me molemmat opitaan jotain uutta :) <3 Ihanaa, jännittävää pentuelämää!
On tuota itselläkin tullut plärättyä läpi jos minkälaista koira-opasta ja kyseltyä kokemusta koiranomistajilta :) Mutta innolla kyllä odotan, että pääsen kasvattamaan itse pennusta aikuisen, iloisen ja rakastavan perheenjäsenen :) Toki kaikki uusi jännittää, että mitenkähän sitä saa koulutettua sun muuta, mutta ei muuta kuin kokeilemaan vain! Ei sitä muuten opita :) Ja ihmisethän stressaavat enemmän kuin eläimet, Oodikin siellä ihan leppoisasti ottaa kun sinä hermoilet, että mitenhän tästä selvitään :D Mutta hyvin se lähtee menemään kunhan totutte molemmat kunnolla toisiinne :)
VastaaPoistaMinä seurailen kovasti teidän touhujanne :D
Niinpä, onneksi stressit häviää nopeasti kun huomaa kuinka ihana, hieno ja fiksu koiruus mulla täällä onkaan! Jokainen päivä on uusi seikkailu :) Iloa koiranodotukseen sinne!
VastaaPoistaKiitoksia :) Samasta paikasta tarkoitus koirulin tulla, kuin Oodikin sinulle.
VastaaPoistaKärsivällisyyttä kaiken opettelu vaatii varmasti teiltä molemmilta ;), mutta lisäisin vielä "tarvelistalle" ominaisuuden, jonka ansiosta ei ihan kaikissa asioissa helly pienen, söpön, syötävän suloisen ja aivan ihanan pennun katseen edessä - ainakin itse silloin Wiiman pentuaikana koin välillä vaikeita hetkiä tämän asian suhteen =)
VastaaPoistaHih, kyllä olen jo huomannut, ettei todellakaan kannata liiaksi heltyä kun tyttö on kuitenkin ihanasta ulkokuorestaan huolimatta melkoinen terminaattori ;) Sitten lässytetään kun aihetta on, onneksi kuitenkin aika usein!
VastaaPoista