sunnuntai 31. tammikuuta 2010

Sunnuntailenkkiä

Tänään lenkkeiltiin taas ihan ihmisten ilmoilla, Jyväsjärvellä. Oodi seurailee hienosti ja pysyy hyvin matkassa mukana, ja neiti onkin osoittautunut alun irtipitämisjännityksestäni huolimatta kuitenkin niin kontaktinhakuiseksi pennuksi, että ollaan tässä lähelläkin leikitty pihalla ihan irti. Ei ne pennut tosiaan kauas halua lähteä, nyt sen tiedän. Parkkipaikalla ei edelleenkään ilman hihnaa juuri rymytä, mutta mm. takkoja myyvän talon takana on suojainen takapiha, jossa tykätään käydä lumipeuhaamassa. Hihnaharkat jatkuvat toki myös vähitellen.

Ruoka, ulkoilu ja leikki maistuu ja Oodi on kaikin puolin fiksu ja ihana tyyppi, ei mitenkään puolueellinen mielipide ole tämä... ;) Neiti on myös melkoinen lähellänuhjustaja, vaikka yksinolokin sujuu jo ihan huippuhienosti! Oodi tykkää myyhnätä jaloissa, touhuta yhdessä ja tutustuu iloisesti kaikkiin uusiin ihmisiin ja koiriin. Hihnassa tätä maailman rakastamista vaan yritetään rajoittaa!

Vähän tämän päivän tunnelmia:


Mahaan asti lunta ja kameran väriasetukset pielessä


Paimensukuinen linssikoira, poseeraa kun otat kameran esiin


Nams, kylläpä maistui!

6 kommenttia:

  1. Jee! Tuo toinen kappale on kuin suoraan paimensukuisen lapinkoiran määritelmästä. Sellainen se on. Todella. Ja kuin halolla päähän minuunkin iski tuo silloin kun Ryynin meille sain, että saattaakin olla joku tällainen rotu, tällainen ihan niin sopiva ja hyvä ja fiksu ja kauniskin vielä. Ja koirannäköinen ja -kokoinen ja Suomeen sopiva.

    Pusuja Oodille ja halauksia sulle! Ihana on lukea näitä juttujanne ja nähdä kuvia. Korvatkin niin terhakkaasti pystyssä jo :)

    VastaaPoista
  2. :) Juurikin niin! Ihanaa kun Oodi on toisaalta niin osallistuvainen ja lähellä oleva koira "ai mitä sä teet? ai minne sä meet? hei älä liiku, tuun tähän sun jalalle makoileen!" mutta toisaalta justiinsa myös sopivan itsenäinen. Eikä ne putoavat asiatkaan enää muuten yhtään pelota, pistetään "ekaomakoirajanytmäsaatanpilatasen" -paniikin piikkiin ;)

    Oodi lähettää hännänheilutuksen täyteisiä pusuvöyhkäyksiä ja minä halauksia! En käsitä että miten nuo korvat näin nopeasti on jo lähes pystyssä, vielä ne lerputtaa välillä korvan päistä mutta muuten ei kyllä näytä siltä että täällä ainakaan taittokorvaksi jäätäisiin! Mitenkään taittokorvia halveksumatta, terkut vaan Muusalle :)

    VastaaPoista
  3. Tosi hyvä kuva tuo "linssikoira"! Niin mukavasti tapittaa, että ihan meinas tippa tulla linssiin, kun toinen osaa olla niin suloinen! :''D

    VastaaPoista
  4. Voiko mitään näin söpöä edes tulla vastaan! <3

    -Elli

    VastaaPoista
  5. Nyt en malta olla kommentoimatta, eli hei vaan Oulusta! Muutamia paimensukuisten blogeja tulee seurattua ja Ainavalppaiden blogista sitten eksyin tänne. Kirjoituksistasi tulee jotenkin niin mieleen omat ensimmäiset viikot Niuniun (Kellokas Novrrán) kanssa - mukavaa käydä täällä lueskelemassa ja katselemassa kuvia! Ja Oodi on aivan mahdottoman suloinen ja kivan värinen, ai että... Onnittelut paimensukuisesta elämänilostuttajasta sinulle! t. Kaima & Niuniu, joka on monta kuukautta sitten sekin ollut nuin pieni

    VastaaPoista
  6. Kiitos onnitteluista, kävin vastavierailulla :) Ja Hanna, eikös vaan olekin ihana! ;)

    VastaaPoista