Harhaluuloja ja kurakeliä

"Relax, take it easy..."♪


Äh! Ei tuo olekaan kipsi vaan ihan pelkkä tukipaketti. Miten sitä on voinut tajuta näin väärin. Kun eläinklinikalla tapasin hoitajan, joka vei Oodin paketoitavaksi, sain hänen puheistaan sen käsityksen että jalka kipsataan. Todennäköisesti hoitaja puheli, että jalka paketoidaan niin tietty yhdistin sen siinä sekavuuksissani kipsaamiseen, ja kun aikaakin toimenpide otti puolisen tuntia niin olin koko ajan siinä uskossa että jalkaa kipsataan.

Olen kuitenkin ihmetellyt kun jalka ei mitenkään erityisen painava tai kova ole, vaikka suurihan tuo paketti on. Olen lukenut lääkärin antaman paperin moneen kertaan, mutta tänään vasta iski silmään se, että Jalkanen puhuu koko ajan tukipaketista. Maksuerittelyä jällen kerran tutkaillessani löysinkin sieltä vain maininnat joustositeestä, sideharsosta ja rullavanusta sekä tekstin "avustajan tmp paketointi" - jota olin ajatellut kipsaukseksi mutta sehän on vaan toimenpidemaksu siitä että hoitaja on käärinyt jalan noilla vanuilla sun muilla. Onhan tuo paketti vankkaa tekoa ja ammattilaisten hyväksi katsoma mutta nyt kyllä alkoi hirvittää entistä enemmän! Kipsi sentään on kova ja pitää raajan todellakin paikallaan vaikka paketti vähän luiskahtelisikin, tuo joustaa paljon enemmän. Saati sitten kun Oodilla on kipulääkitys niin siihen ei satukaan niin paljoa jos jotain käy. Oivoi, no, onneksi tuo melko rauhallisesti osaa elellä.


Oodi ei saisi kiipeillä sohville tai minnekään, mutta neitosen mielestä hyppiminen ei ole sama asia kuin kiipeily. Muutaman kerran olen yllättänyt tyypin omatoimisesti sohvalle tai sängylle (jonne meneminen muutenkin on hyvin kiellettyä) ponkaisseena tyytyväisesti kerällä pötkötellen. Nyt makuuhuoneen ovi on kiinni, pyykkiteline divaanin päällä ja meikäläinen sohvapoliisina estämässä vahinkoja. Nostan sitten Oodin vaikka viereen ja alas jos pakko on tulla. Toisella takajalallahan se vaan ponnistaa mutta jos jokin meneekin pieleen...

Ulkona on maailman kamalin sää ulkoiluttaa koiraa, jonka jalka ei saisi kastua yhtään. Räntä vielä menee mutta eilinen vesisade ja soutelusää aiheutti kyllä todellisia Kiroileva siili -hetkiä. Naapurit varmaan kuvaavat meitä johonkin piilokameraohjelmaan kun mennään tuolla, koira muistuttaa kengurua pomppiessaan yhden takajalan kanssa eteenpäin huimaa vauhtia ja emäntä seuraa perässä tauotta marmattaen "ei et voi mennä sinne sen jalan kanssa! täällä näin kierrä lammikko! älä kiipeä rakas, jalkaan sattuu!!! et voi riehua! tee nyt pissi jooko pliispliis... hiiiieeeno pissi hienosti pitää tehdä nopsaan että päästään sisälle! eieieiei et voi syödä sitä! se on liian syvä hanki sulle tulepas pois..." Juu kyllä niitä selkeitäkin käskyjä annetaan...

Askarreltukin on, kuvassa muovipusseista, maalarinteipistä ja jeesusteipistä tehty jalansuojus johon tulee lisäksi tuo nurinpäin käännetty kahvipussi ja jonkun Veeran vanha kurarukkanen päälle. Ja pieni muovipussi kaikkein ylimmäksi suojaamaan ihan ylintä kääreen osaa. Luovuudella ei ole rajoja tosipaikan tullen...