Maailman kiltein potilas

Täällä eletään varsin rauhallista toipilaselämää. Oodi otti aamulla maksanmakuisen kipulääketabletin (Rimadyl 20mg) ilman mitään hankaluuksia ihan sellaisenaan. Oodi on yleensä muutenkin tosi rauhallinen pentunen täällä sisällä ja varsinkin nyt pieni toipilas lepäilee tosi nätisti pötkötellen ja hiippailee välillä jotakin puuhailemassa tai haeskelemassa luitaan. Ei raasun taida oikein tehdä mielikään juuri muuta kuin ihan olla vaan, ja se on toisaalta hyvä juttu paranemisen kannalta. Hirmu nätisti antaa myös kipsin olla, tötteröä ei päässä ole tarvinnut pitää tänään ollenkaan. Aika tosi hienosti reilun neljän kuukauden ikäiseltä pennulta jonka hampaatkin juuri ovat vaihtumassa!

Yön Oodi nukkui sänkyni vieressä ihan loistavan kokoisessa häkissä, jossa neitonen mahtuu nousemaan ylös ja vaihtelemaan nukkumapaikkaa. Ei Oodia tainnut juuri harmittaa häkkiin joutuminen, tyttönen nukkui tosi rauhallisesti koko yön, pari kertaa heräsi juomaan vaan. Laitoin ensin tötterön yöksi päähän, mutta jotenkin se tuntui niin turhalta että kun heräsin yöllä siihen että törppö kolahteli häkin reunoihin Oodin heräillessä niin otin sen pois. Häkkiin pistin pari houkuttelevaa puruluuta niin ajattelin että jos täytyy jotain narskutella niin onpa sitten ne siellä. Ehkä oli uhkarohkeasti tehty tämä, olisihan kipsi voinut olla säpäleinä aamulla, mutta ehkä törpön käyttö on ajankohtaisempaa kun neidolla on enemmän energiaa. Karua nukkua koko yö sellainen päässä jos ei välttämättä tarvitse...

Ulos meneminen vaatii melkoista valmistautumista varsinkin tällaisella säällä, kipsi pitää suojata hyvin ja apuna käytän muovipusseja, tyhjää kahvipussia ja lasten kurarukkasta sekä rutkasti teippiä. Täytyy ottaa viritelmistä kuvia... Jos jollain on niksiPirkkamaisia ideoita koiruuden kipsin suojaamiseen niin otan niitä mielelläni vastaan! Varsinkin kipsin yläosan suojaus on haasteellinen tehtävä. Oodi ei ymmärrä että miksei voi kiipeillä lumikasoille kakalle/pissille ja ulkoilu on vähän jännittävää, kun liukastakin on eikä kipsin kanssa saisi liukastella. Saa olla sydän kurkussa koko ajan että ei kai satu mitään, ja sitten toisaalta kun kakkaa ei meinaa tulla kun Oodi ei löydä millään hyvää paikkaa niin ulkonaoloaika pitenee. Huoh. Kipsijalalle Oodi ei juurikaan varaa, se vaan tulee oikeastaan vain muiden mukana. Tai voi olla että jalan käyttö jää vaan huomaamatta minulta. Reippaasti potilas kuitenkin osaa kolmella terveellä jalalla liikkua. Pitäisi vaan keksiä kurarukkasen päälle vielä joku liukueste ettei jalka luistelisi minne sattuu jos sitä vähän yrittääkin käyttää. Mitäköhän ihmettä siihen laittaisi...

Vaikka onkin hieman hankalaa tämä kipsijalkaisen koiruuden emäntänä eläminen, olen silti hirmu kiitollinen siitä että Oodi on juuri täällä ja juuri tuollaisena. Yhteenkään tervejalkaiseen koiraan en vaihtaisi tuota maailman kilteintä potilasta.


"Ai mua?"

Vaikka terveeksi sen tahtoisin mahdollisimman pian.